Sosiaalinen jännittäminen ei suinkaan useimmiten johdu tunnelukosta. Kyselytutkimuksissa noin 75 prosenttia ihmisistä muistaa elämästään ainakin yhden sosiaalisen tilanteen, jota on jännittänyt. Sosiaalinen jännittäminen johtuu useimmiten sosiaalisen tilanteen ominaisuuksista; on inhimillistä jännittää sosiaalisia suoritustilanteita, joissa olemme muiden ihmisten huomion ja arvioinnin keskipisteessä. Suurin osa ihmisistä jännittää tällaisia tilanteita ainakin jossain määrin.
Sosiaalinen jännittäminen voi johtua myös perusluonteestamme. Ujous ja arviointiherkkyys (eli herkkyys arvioinnin kohteena olemiselle) molemmat altistavat meitä tulkitsemaan sosiaaliset tilanteet herkemmin suoritustilanteina, ja siksi jännitämme ehkä useampia tilanteita kuin muut – sellaisiakin, joita suurin osa ihmisistä ei jännitä. Lisäksi ujous ja arviointiherkkyys saavat meidät kokemaan sosiaaliset suoritustilanteet voimakkaammin, eli jännittämään voimakkaammin sellaisia tilanteita, joita muutkin jännittävät.
Sosiaalinen jännittäminen voi johtua myös tunnelukosta, joka on rakentunut menneisyyden kokemustemme perusteella. Psykologisen tutkimuksen mukaan sosiaaliseen jännittämiseen yhteydessä on kaikista tunnelukoista voimakkaimmin ulkopuolisuuden tunnelukko.
Ulkopuolisuuden tunnelukko
Ulkopuolisuuden tunnelukossa koemme jäävämme kuin luonnostamme ryhmän ulkopuolelle. Meidän onkin usein vaikea tutustua muihin ihmisiin tai liittyä muiden seuraan. Ulkopuolisuuden tunnelukko ilmenee usein yhteyden tunteen puutteena sekä kokemuksena siitä, että ei kuulu muiden joukkoon. Saatamme tuntea olomme yksinäiseksi jopa muiden ihmisten seurassa.
Ulkopuolisuuden tunnelukko liittyy tutkimusten mukaan enemmän toverisuhteissa koettuun traumaan, ei niinkään hoivasuhteessa koettuun traumaan. Sen taustalla onkin usein pitkäaikainen kokemus ulkopuolelle jäämisestä toverisuhteissa, jopa koulukiusaamisesta.
Puutteellisuuden tunnelukko
Toinen sosiaalisen jännittämisen taustalla esiintyvä yleinen tunnelukko on puutteellisuuden tunnelukko. Se esiintyy usein ulkopuolisuuden tunnelukon rinnalla siten, että koemme, että meissä itsessämme on jotakin vikaa. Jokin puute minkä vuoksi jäämme ryhmän ulkopuolelle. Ulkopuolisuuden ja puutteellisuuden tunnelukkojen välillä on siis yhteys siten, että usein ajattelemme, että ulkopuolelle jääminen johtuu meidän omista puutteellisista ominaisuuksistamme.
Puutteellisuuden kokemus kohdistuu usein omiin sosiaalisiin ominaisuuksiin, kuten omaan luonteeseen tai omiin sosiaalisiin taitoihin. Saatamme esimerkiksi kokea olevamme liian ujoja, tylsiä tai sosiaalisesti liian kömpelöitä, että muut hyväksyisivät meidät heidän seuraansa.
Kätkemisen reaktio
Kun tulkitsemme, että ulkopuolelle jääminen johtuu jostakin omasta negatiivisesta ominaisuudestamme, on inhimillistä pyrkiä kätkemään tuo ominaisuus muilta. Noin 50 prosenttia sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivistä ilmoittaa, että he eivät jännitä itse tilannetta, vaan oma ujouden tai jännittämisen paljastumista muille.
Kätkemällä tämä puutteellinen ominaisuus, kuten oma ujoutemme, pyrimme varmistamaan, että muut ihmiset eivät torjuisi tai hylkäisi meitä ominaisuuden paljastuessa. Sosiaalisessa suoriutumistilanteessa jännitystä herättävätkin pohjimmiltaan epävarmuus omasta kyvystämme heijastaa toivottuja piirteitä muille sekä omien puutteellisiksi koettujen ominaisuuksien mahdollinen paljastuminen.
Kätkeytyminen on suojautumista
Kätkeytyminen on pohjimmiltaan suojautumista. Kätkemällä itsestämme negatiivisiksi kokemamme puolet pyrimme suojaamaan todellista minuuttamme muiden kritiikiltä ja hylkäämiseltä.
Kätkemisen tavoitteeseen voimme pyrkiä esimerkiksi välttämällä kokonaan sosiaalista tilannetta, jossa koemme omien puutteidemme olevan vaarassa paljastua. Itse tilanteessa voimme pyrkiä kätkemisen tavoitteeseen esimerkiksi välttelemällä vuorovaikutusta; hakeutumalla esimerkiksi juhlissa mahdollisimman sivuun muista ihmisistä. Vuorovaikutuksessa voimme puolestaan pyriä kätkeytymiseen muuttumalla eleettömiksi, ettei mitään epävarmuutta varmasti vuotaisi lävitsemme.
Avain tunnelukkoon on kätkemisen purkaminen
Kun sosiaalisen jännittämisen taustalla on ulkopuolisuuden tunnelukko ja johtopäätöksenä on, että ulkopuolisuus johtuu omista sosiaalisista ominaisuuksistamme, on inhimillistä pyrkiä kätkemään näitä ominaisuuksia muilta. Kätkeminen kuitenkin valjastaa kaiken energiamme kätkemisen tavoitteen ympärille ja synnyttää epävarmuuden tunnetta (sosiaalista jännittämistä) siitä, kuinka hyvin onnistumme omien negatiivisten ominaisuuksiemme piilottamisessa.
Tällaisissa tapauksissa avain sosiaalisen jännittämisen purkamiseen on kätkemisen reaktion purkaminen. Meidän on kohdattava sosiaalisia tilanteita kätkemättä itsestämme negatiiviseksi kokemiamme puolia. Tällöin opimme kaksi asiaa: 1) Suurin osa ihmisistä hyväksyy meidät omana itsenämme, 2) Siihen, että muut ihmiset eivät hyväksy meitä, ei kuole. Näiden kokemuksien toistuessa riittävän usein, tunnelukot asian ympärillä alkavat avautua ja meidän on mahdollista alkaa liittyä aidolla tavalla toisten ihmisten yhteyteen.
Kirjoittaja Joni Martikainen on psykologi, tietokirjailija ja Ujonrohkaisija-palvelun päätuotekehittäjä. Ujonrohkaisija on kehitetty sosiaalisesti herkille jännittäjillle. Palvelu tarjoaa tutkittua tietoa, yksilöllisen tilannekartoituksen, sosiaalisen harjoitteluohjelman sekä psykologi-asiantuntijan henkilökohtaista ohjausta. Lisätietoja Ujonrohkaisija-palvelusta löydät TÄÄLTÄ.
