Ihmisen suurimpia tarpeita on kuulua joukkoon, rakastaa ja tulla rakastetuksi. On totta, että toisinaan rakastamme niin sanotusti ”vääriä” ihmisiä, jotka ovat myrkyllisiä hyvinvoinnillemme, ja joskus taas saatamme itse olla niin kesken, ettemme itsekään ole parasta mahdollista seuraa juuri sillä hetkellä. Vaikka ihmissuhteet päättyisivätkin, sekin on ollut rakkautta. Joitain ihmisiä on lopulta parempi rakastaa kaukaa.
Toivoisin voivani korjata rakkauden ympärillä vellovaa pelkoa, synkistelyä ja varomista, niin kuin nämä supistuisivat päällimmäisiksi asioiksi, mitkä rakkauteen nykyään liitetään. Välillä kun tuntuu jo siltä, niin kuin rakkaudesta olisi tullut lähestulkoon kirosana. Jos se ei kohdistu vain itseen vaan myös toiseen tai jopa etsit aktiivisesti rakkautta elämässäsi, joku jossain on heti muistuttamassa siitä, miten vain itseään tarvitsee rakastaa, ikään kuin toinen ihminen olisi vain jokin kosmeettinen lisämukavuus, jos edes sitäkään.
Älä pelkää tarvita ja olla tarvittu
Elämässä voi todellakin etsiä muutakin kuin vain itseään! Siinä ei ole mitään outoa tai epätoivoista. Ihmiskunnassa on valtavasti toivoa niin kauan, kun vielä olemme kiinnostuneita toisistamme. Älä pelkää tarvita ja olla tarvittu.
Onko tarve toiseen ihmiseen niin haavoittavan paljastava, ettemme oikein enää tiedä, miten puhua siitä (saatikka näyttää ja elää sitä todeksi) ilman samanaikaisia selityksiä siitä, miten emme tarvitse ketään, eikä meiltä puutu mitään?
Puute, yhteyden etsintä, terve tarvitsevuus ja terve vastuu toisistamme, terve syyllisyys, keskeneräisyys! Kaikki nämä haluaisin toivottaa takaisin tervetulleiksi nykyihmisen elämään, niin vaikeilta kuin ne voivatkin joskus tuntua, ja katsoa, mihin suuntaan ne lähtisivät meitä seuraavaksi viemään. Toivon mukaan nöyremmin toisiamme kohti.
Onko kukaan meistä täysin toisista riippumaton?
Jos ihminen ei ole selvittänyt, mihin itse loppuu ja mistä toiset alkavat, on mahdollista, että oma minuus helposti sekoittuu toisiin. Toisen kautta ei ole mahdollista elää omaa elämää, mutta elämää voi jakaa toisen kanssa. Kaikki läheisyys ei ole läheisriippuvuutta. Ei edes silloin, kun ihmissuhteissa kompastellaan.
On vaikea ajatella, että kukaan meistä olisi täysin toisista ihmisistä riippumaton. Jokainen ihminen elämämme varrella on koskettanut meitä jollain tavoin. Jokaisen ihmisen rakkaus on kasvattanut rakkautta meissä. En ole varma, onko sellaista rakkautta edes olemassa, joka ei jollain tasolla yhdistäisi meitä kaikkia toisiimme, vaikka kieltäisimmekin sen.
Haluan sanoa jokaiselle, joka on joskus kompuroiden kurottanut toista ihmistä kohti ja uskaltaa tehdä niin yhä: et ole viallinen, olet ihminen. Tässä ajassa on paljon halua turvautua vastakkainasetteluihin. Ihan kuin erillisyys ja yhteys eivät olisi mahdollisia rinnakkain. Ei tarvitse valita vain toista ja uskon, että molemmat hyötyvät molemmista: sekä erillisyys yhteydestä että yhteys erillisyydestä.
On näennäisesti turvallista keskittyä vain itsensä rakastamiseen, mutta jos tästä tulee ainoa lopullinen päämäärä, paljon jää kokematta rakkaudesta myös toisten kanssa. Emmekö silloin väistele sitä riippuvaisuutta, joka tekee meistä pohjimmiltaan ihmisiä?
Synnymme tähän maailmaan toisen ihmisen kautta, täysin riippuvaisena toisesta ihmisestä. Ja yhteyttä toisiin kaltaisiimme etsimme läpi elämän. Joko tietoisesti tai tiedostamatta. Toivoen, että joku näkisi, kuulisi ja ymmärtäisi meitä ja että voisimme tehdä hänelle samoin. Emme halua hyvää vain itsellemme, vaan haluamme hyvää myös toisillemme. Se on ihmisenä olemista.
Läheiset ihmissuhteet vapauttavat
Mikään muu ei ole vapauttanut voimiani yhtä paljon siihen kuuluisaan ”itseni toteuttamiseen” kuin läheiset ihmissuhteet, niissä koettu lämpö, läheisyys ja rakkaus. Sen lisäksi, että läheiset ihmissuhteet ovat merkityksellisiä itsessään, yhdessä toisten rinnalla pystyn vapautumaan myös kohti yksilöllistä elämäntarkoitustani. Vastavuoroisesti haluan olla tukena läheisilleni samalla tavalla. Olen mielelläni tarvitseva ja tarvittu.
Toisinaan on myös pelottavaa tuntea riippuvaisuutta. Ilman läheisiäni olisin yhä minä, mutta elämäni olisi niin paljon ontompaa. Jos heitä ei olisi, he todella puuttuisivat elämästäni. Mikään määrä itseeni kohdistuvaa rakkautta ei tule koskaan korvaamaan sitä rakkautta, mitä olen saanut jakaa heidän kanssaan.
Ihmissuhteet muuttuvat elämän mittaan ja lopulta jokainen meistä korjataan täältä pois. Siksi olen kiitollinen siitä, että saan olla riippuvainen läheisistäni ja he minusta, niin kauan kuin aikaa annetaan. Se on suuri lahja ja siunaus sekä myös vastuu, jota kannan mielelläni.
Yksin olen vähemmän kuin yhdessä. En vähempiarvoisempi mutta yhteisestä rakkaudesta vähempi ja kaipauksesta suurempi.
Sydämellä, Maaria
Olen luonut rakkauden etsijän keskustelukortit kaikille, jotka haluavat päästä lähemmäs itseään ja toista. Kortit sisältävät yli 120 keskustelua herättävää kysymystä sekä 60 kannattelevaa ajatusta, joita voit käydä läpi yhdessä kumppanisi kanssa tai yksin. Kortit sopivat hyvin treffeille, koti-iltoihin ja omiin rauhallisiin hetkiin. Katso taskukokoinen korttipakka täältä.
Psst. Tykkäsitkö tästä jutusta? Löydät lisää ajatuksiani somessa täällä.
Artikkelikuva: Pexels.com
