Pelko tuntuu usein puristavana tunteena rinnassa, epämääräisenä ahdistuksena kehossa. Joskus pelko kohdistuu konkreettisiin asioihin, mutta usein epämääräinen pelon tunne kalvaa suurien elämänmuutosten edessä.
Muutos voi pelottaa, mutta joskus emme tunnista pelon tunnetta. Vaikka pelon tunnistaisi, voi sen sanoittaminen ääneen olla vaikeampi asia. Pelko yhdistetään usein heikkouteen — rohkea on se, joka tekee asioita avoimin mielin, ilman epäilyksen häivää.
Pelko on hyvin luonnollinen reaktio uuden edessä. Erityisesti herkät ihmiset, jotka muutenkin tuntevat vahvasti, tuntevat myös pelon vahvasti. Pelko halutaan piilottaa ja sivuuttaa, sitä halutaan vähätellä. Mutta mitäpä, jos kertoisit pelkosi ääneen? Todellista rohkeutta on sanoittaa typerältä tuntuvat ajatukset niin, että ympärillä lähimpänä olevat voivat ymmärtää tunteitasi.
Usein, kun pelot on puettu sanoiksi, seuraava tunne voi olla häpeä — miksi minä nyt tällaista pelkään, tämähän on ihan tyhmä juttu. Kun sanat on ääneen sanottu, havahtuu yleensä kuitenkin huomaamaan, että ympärillä olevat, sinulle rakkaat, ihmiset suhtautuvat ajatuksiisi myötätuntoisesti ja ymmärtäen, onhan meillä kaikilla pelkoja, joita piilotamme. Sinun avoimuutesi voi auttaa jotakuta toista ymmärtämään ja sanoittamaan taas omia tuntemuksiaan.
Muutoksen keskellä herää monenlaisia tunteita. Siksi voi olla haastavaa saada kiinni siitä, mitkä asiat herättävät juuri pelon tunnetta. Lopulta, kun pelon tuntemuksista saa otteen, on muutoksen tekeminen helpompaa — peloista huolimatta muutoksia voi tehdä ilman, että tapahtuu mitään pahaa. Vaikka muutos herättäisi ahdistusta, siitäkin selviää lopulta. Vaikka lähipiiri suhtautuisi muutokseen ei-toivotulla tavalla, siitäkin selviää lopulta. Vaikka tulevaisuus tuntuisi epämääräiseltä, lopulta sekin jäsentyy uusiin uomiinsa. Pelon yli päästyä muutos tuntuu yleensä hyvältä, oikealta. Jokainen pienikin ylitetty pelko helpottaa seuraavan pelon ylittämistä.
