Kun puhun ihmisille elämän nautinnoista, saan usein vastaukseksi ”Kyllähän minä, mutta kun on niin kiire”. Kiire. Jos tätä aikaa kuvaisi yhdellä sanalla, tuo putkahtaisi väistämättä mieleeni. Se on syy sanoa, etten pysty tässä kohtaa, mutta millainen syy? ”Kiire on itsetehostusta!” huudahti kiukkuinen vanhempi rouva, kun yritin liian äkkiä ulos tavaratalon hissistä. Aina kun päästän sanan suustani, se herättelee. Totta, mihin minulla on kiire ja mitä ihmettä sillä tehostan?
Kun sana kiire kirvelee kieltäni, käännän sen tänä päivänä maistumaan makealta sanalla nautinto. Taikapölyä vai hyvinvointihattaraa? Ei, vaan valintoja, joissa otetaan mukaan kehomieli, itserehellisyys ja tietoisuustaidot. Ja kyllä, keskellä kaikkea kiirettäkin, koska enhän minä siltä välty, vaikka hanakasti välttelenkin.
Liikennevalot hehkuvat punaista
Kun ajan autolla kiireessä jonnekin, ehkä vähän jo myöhässä tai ainakin juuri ja juuri ajoissa. Otan liikennevalot ärsytyksen sijaan taukona, jonka aikana annan hengityksen rauhoittua syvillä pitkillä vedoilla siihen hetkeen. Minulle onkin tarjoiltu hengitystauko, ja se tulee lähes aina tarpeeseen. Saan siitä enemmän, kun lupaan itselleni joka kerta, että saan siitä nauttia täysin siemauksin. Hengitän hitaasti nenän kautta sisään, pidän yhden verran taukoa ja hengitän kolme kertaa hitaammin nenän kautta ulos. Mitä kauemmin valot ovat punaiset, sitä enemmän ehdin nauttia.
Kun en voi liikennevaloja nopeuttaakaan, voin keskittyä täysin itseeni.
Nautinto on valintaa ja lupaa
Kun olet liikennevaloissa, teet nopean valinnan, heittäydytkö kiireen vietäväksi ja ovatko valot vain taas yksi kivi matkallasi. Jos jokainen valoihin pysähtyminen onkin hengityshetki sinulle, mielesi oppii kohtuullisen äkkiä, että kyse onkin nautinnosta. Siitä ei tarvitse ärsyyntyä, päinvastoin. Itselle nautintohetkien salliminen on opeteltavaa, mutta loppujen lopuksi kyse on ajattelutavan muutoksesta.
Nautinto tarvitsee lupaa vain sinulta itseltäsi. Yllättävän pian sitä valitsee itselleen nautintoa, jos se on oikeasti luvallinen vaihtoehto. Usein kaipaamme ensin valtavat perusteet, että voimme nauttia, mutta mitä jos olisitkin kokonaan nautintoa varten? Jos nautinnon vastakohta on kärsimys, niin tuskin kukaan sitäkään valitsisi?
Kun nautinto on omalla vastuullasi, saat toteuttaa sitä koska tahansa.
Mikronautintoja voi valita seksuaalisuudessakin
Kuulen seksuaaliterapeuttina usein, ettei seksuaaliselle nautinnolle ole aikaa. Se sama tuttu kiire siellä pistää kapuloita myös seksuaalisen nautinnon rattaisiin. Jätetään koskematta, tuntematta ja kokematta, kun on niin paljon muuta. Pahimmillaan odotetaan sopivaa hetkeä viikkoja. Lopulta voi olla, että nautintoa onkin hankalaa löytää.
Kuten liikennevalohetkiä, niin seksuaalisia mikronautintoja voimme ottaa pitkin päivää yksin tai yhdessä. Kumppanin tai itsensä koskettaminen ei vie kuin muutaman minuutin, kun kehossa värisee jotain muutakin kuin kiire. Mielen houkuttelu seksuaaliseen kuvastoon on vain omasta luvasta kiinni. Pitemmällä suudelmalla tai intohimoisella hyväilyllä saa aikaan kehossa valtavan hormoniryöpyn.
Mitä jos valitsisi nautinnollisen hetken vähintään kerran päivässä tai useammin?
Mitä se tekisikään tunteelle kiireestä tai hyvälle olollesi?
