Moni asiakkaani on sosiaalisen jännittämisen lisäksi herkkä punastumaan. He myös usein kokevat punastumisen muiden edessä kiusalliseksi. He toivovatkin usein apua siihen, miten voisivat lakata punastelemasta. Vastaus on kuitenkin oppia suhtautumaan omaan punastumiseen toiminnallisemmin, ei päästä siitä eroon.
Punastuminen on lajiperinnöllinen reaktio, jota evoluutioteorian isä Charles Darwin aikanaan kutsui ihmisen erikoisimmaksi tunnereaktioksi. Punastuminen on seurausta punastumisalueen eli kasvojen, kaulan ja rintakehän yläosan alueen pienten verisuonten laajenemisesta verenvirtauksen lisääntymisen seurauksena. Herkemmin punastuvilla on havaittu tämän alueen anatomisia eroja verisuonten määrässä ja tiheydessä. Lisäksi punastumistaipuvaisilla on havaittu herkemmin reagoiva sympaattinen hermosto, jonka vuoksi sydän reagoi herkemmin lähettäen verta näihin punastumisalueen verisuoniin. Punastumisalueen anatomiset erot ja hermostolliset toimintaerot ovat voimakkaan perinnöllisiä siten, että ne usein periytyvät suoraan jommaltakummalta vanhemmalta.
Punastuminen voi laueta fysiologisista syistä, kuten liikunnasta, lämmöstä saunassa tai toisen ihmisen kosketuksesta. Punastuminen voi laueta myös psykologisista syistä, joita ovat esimerkiksi stressin, pelon ja kiukun tunne, eli kaikki tunteet, joiden psykofysiologisena taustana on sympaattisen hermoston aktivoituminen. Punastuminen voi laueta myös sosiaalisista tunteista, kuten nolostumisesta.
Suhtautuminen punastumiseen vaihtelee eri kulttuureissa
Kulttuuri vaikuttaa voimakkaasti siihen, mistä tulkitsemme punastumisemme johtuvan. Joissain kulttuureissa, kuten Thaimaassa, punastuminen ei ole ihon kananlihalle menoa kummempi ilmiö. Sen perusteella ei siis tehdä oikeastaan lainkaan tulkintoja yksilön punastumisen taustalla olevista tunnetiloista.
Suurimmaksi osaksi kaikissa maailman kulttuureissa punastumisen tulkitaan kuitenkin johtuvan nolostumisesta. Kulttuurit kuitenkin vaihtelevat siinä, miten ne suhtautuvat nolostumiseen. Yhteisökeskeisissä kulttuureissa Aasiassa punastumisen taustalle tulkittu nolostuminen voidaan nähdä positiivisena merkkinä, sillä se kertoo muille yksilön kyvystä nolostua omasta toiminnastaan. Yhteisökeskeisissä kulttuureissa onkin positiivista, että yksilöllä on kyky pohtia oman toiminnan seurauksia muulle yhteisölle.
Länsimaissa nolostuminen tulkitaan puolestaan yksilökeskeisten itsevarmuutta korostavien arvojen kautta merkkinä siitä, että yksilö on epävarma itsestään. Nolostuminen tulkitaan siis herkemmin itsearvostuksen puutteeksi. Punastumisherkät yksilöt kärsivätkin länsimaissa stigmailmiöstä, jossa punastumistaipumukseen liitetään muita negatiivisina pidettyjä piirteitä, kuten heikkoa itsearvostusta.
Oma suhtautuminen ratkaisee – Älä yritä piilottaa punastumista
Kun ympäristö tulkitsee punastumisen negatiivisesti, on inhimillistä, että punastumisherkät usein kokevat muiden edessä punastumisen kiusalliseksi. He olettavat muiden olettavan punastumisen johtuvan jonkinlaisesta itseluottamuksen puutteesta. Tämän seurauksena punastumistaipuvaiset voivat kehittää punastumisen pelon (erythrofobia), joka ei kuitenkaan psykologisilta mekanismeiltaan poikkea sosiaalisista peloista. Sosiaalisten pelkojen taustalla on usein ydinpelko siitä, että muut arvioivat meitä negatiivisesti sosiaalisten ominaisuuksiemme vuoksi. Punastumisen pelon taustalla on pelko siitä, että muut arvioivat meitä negatiivisesti punastumisemme vuoksi.
Mielenkiintoista on se, että laboratoriotutkimuksissa punastumisen pelon kehittävät yksilöt eivät ole välttämättä niitä kaikkein herkimpiä punastumaan. On suuri joukko ihmisiä, jotka punastuvat herkästi, mutta eivät kehitä punastumisen ympärille kiusaantuneisuuden tunteita. Yksilöt, joille punastumisen pelko kehittyy, ovat sen sijaan niitä, jotka antavat itse omalle punastumiselleen kaikkein negatiivisimman merkityksen.
Kyse ei siis ole niinkään punastumisherkkyyden määrästä, vaan yksilön omasta suhtautumisesta punastumisherkkyyteensä. Mitä negatiivisemmin yksilö suhtautuu omaan punastumiseensa, sitä enemmän hän yrittää sitä piilottaa. Mitä enemmän hän yrittää sitä piilottaa, sitä enemmän hän kiinnittää siihen huomiota. Tässä muutama neuvo miten suhtautua omaan punastumiseensa toiminnallisemmin:
1. Anna punastumisen elää omaa elämäänsä pyrkimättä siitä eroon. Kun et pyri punastumisesta eroon, se menee nopeammin ohi.
2. Anna punastumisen näkyä muille ihmisille. Kun annat punastumisen näkyä muille ihmisille, opit huomaamaan, että muut eivät suhtaudu siihen yhtä negatiivisesti kuin kuvittelet.
3. Muista, että kyky nolostua on hyvä asia. Punastuminen voi kertoa sinusta myös jotain positiivista. Se on usein merkki siitä, että yksilöllä on kyky miettiä omien tekojensa seurauksia muulle yhteisölle.
Kirjoittaja Joni Martikainen on psykologi, tietokirjailija ja Ujonrohkaisija-palvelun päätuotekehittäjä. Ujonrohkaisija on kehitetty sosiaalisesti herkille jännittäjillle. Palvelu tarjoaa tutkittua tietoa, yksilöllisen tilannekartoituksen, sosiaalisen harjoitteluohjelman sekä psykologi-asiantuntijan henkilökohtaista ohjausta. Lisätietoja Ujonrohkaisija-palvelusta löydät TÄÄLTÄ.
