Rakastan joulua. Mutta vielä enemmän rakastan matkaa jouluun. Jouluun valmistautuessa koen joulumielen virtaavan kaikista voimakkaimmin ja lämpöisimmin.
Nuorempana en ymmärtänyt joulun valmistamisen mieltä lämmittävää kokemusta, vaan usein kehitin itselleni armottoman joulustressin. Pääni sisäisen sääntöviidakon mukaan kaiken piti olla tarkasti järjestyksessä, täydellisen puhdasta ja jääkaappi täynnä oikeita jouluruokia. Jopa tunnelmallakin oli omat kriteerinsä.
Väsäsin itse karamelleja ja väkersin omin pikkukätösin joulukoristeita. Ja aatonaattoiltana itku kurkussa, herpes-rupi huulessa hakkasin rosollia, jota olen aina inhonnut ja joka aina joulun jälkeen heitettiin lähes kokonaan roskiin. Noina vuosina puolisollani oli sanonta, että Aulin joulu ei tule ilman jouluitkua.
Asuessamme Madridissa ja ollessani reisimurtuman takia liikuntakyvytön tajusin, kuinka vapauttavaa onkaan luopua itse itselleen kehittelemistä vaatimuksista.
Muistan, miten aatonaattoiltana raskaan markettireissun jälkeen makasin olohuoneen sohvalla ja kaipasin miestäni vessojen pesusta seurakseni. Kello lähestyi jo puoltayötä ja alakuloisena tuijotin terassin oven pielessä seinään nojaavia kirveitä, joita oli käytetty takkapuiden pilkkomisessa takapihalla. Niidenkin olisi pitänyt jo olla varastossa, sillä perinteisestihän kirveiden ei uskota lisäävän joulurauhaa ja hyvää tahtoa ihmisten kesken.
Mutta silloin päätin, että meille tulee joulu, vaikka kirveet olisivatkin paikallaan kuusen kupeessa iankaikkisesti. Ja hyvä joulu siitä tulikin.
Sen jälkeen olemme viettäneet monenlaisia jouluja hyvinkin erilaisissa paikoissa. Perinteiset jouluruuat ovat menettäneet Pakko olla –luonteensa. Brasiliassa jouluumme ei kostean ilmaston takia kuulunut edes pipareita. Ainoastaan joulupuuro on keitetty kaikkialla, missä olemme asuneet, ehkä helposti saatavien ainesosien takia.
Myöskään joulukuusi tai lukemattomat koristeet eivät ole pakollisia joulutunnelman luomiseksi. Rion pieneen hotellihuoneistoomme emme halunneet ostaa yhtään joulukoristetta. Sen sijaan teimme punaisesta kangassuikaleesta rusetin oveen ja ripustimme jouluvalot sypressiin.
Jouluun liitetään usein myös luminen maisema, ja kieltämättä hiljalleen leijailevat lumihiutaleet ovat hyvin jouluisia, mutta tumma tähtitaivas voi tropiikissakin keskellä kesää avata oven joulun hiljaisuuteen.
Koska elämässämme joulu on niin monta kertaa muutettu eri muotoon tai joulun rönsyt riisuttu pois, olen oivaltanut oman jouluni syvimmät salat. Joulu ei tulekaan ulkoisesta saavuttamisesta, asioiden valmiiksi saamisesta, vaan joulun ydin on sisäisessä matkassa jouluun.
Kaikki puuhasteleminen tai rauhoittuminen siten, että se saa sydämen laajenemaan ja lämpimät tunteet virtaamaan, ohjaa oikealle reitille. Se on ainoa, mitä joulun tunnelmaan tarvitaan.
Minun joulupolkuni kulkee kynttilöiden ja jouluvalojen hehkussa, joulumusiikin soidessa joulukortteja askarrellen ja joulukirjeitä kirjoittaen. Kuuntelen hiljaisuutta sisälläni, aistin miten hyvä mieli siivittää kynäni liikkeitä ja ajattelen syvää kiitollisuutta tuntien kaikkia rakkaitani. Siinä se on. Joulu.
Lue lisää hyvälle mielelle avautumisesta kirjastani Olet kaiken hyvän arvoinen
Tutustu koulutus- ja valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ.
