Tämä teksti on kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Suomen ev. lut. kirkon kanssa ja se on syntynyt yhteisestä kiinnostuksesta suomalaisten henkiseen hyvinvointiin.
Kirjoittaja Katianna Ruuskanen on psykoterapeutti, pappi ja perheneuvoja.
Ahdistus on tunnetila, joka tuntuu lamauttavan niin kehon kuin mielenkin. Se valtaa ihmisen äkkiarvaamatta ilman näkyvää syytä. Ahdistuksen armoilla oleva ihminen joutuu selittämättömän nopeasti voimakkaisiin tunnetiloihin, joita hän ei voi kontrolloida tai säädellä. Ahdistuksen ydin on siinä, että uhka nousee oman mielen sisäpuolelta eikä jostain ulkopuolelta. Siksi tuntuu siltä, että sitä ei pääse minnekään pakoon.
Hidasta elämää -lukijat kuvailevat ahdistuksen tunnetta näin:
Musta pilvi sulkee syleilyynsä, ei anna armoa, ei valoa, ei toivoa. Seinät rysähtää, sydän jysähtää. Ahdistus puristaa, vastustaa, ei anna mielen matkustaa.
Palana kurkussa ja levottomana olona. Päässä pyörii ajatusten kehä.
Kehossa ja mielessä on paine yhtä aikaa sisään- ja ulospäin, mikä luo tarpeen toimia, mutta ei tarjoa suuntaa. Kaiken kattavat luhistumisen ja räjähtämisen partaalla olon tunteet yhtä aikaa.
Ahdistukselle tyypillistä ovat kohtuuttomat mittasuhteet. Ajatukset saattavat juuttua hyvin pieniin huoliin tai murheisiin, menneeseen tai tulevaan. Yhteistä ajatuksille ja mielikuville on voimakas tunne omasta epäonnistumisesta tai kelpaamattomuudesta.
Jokainen ahdistuksesta kärsivä tietää, ettei yhtä ainoaa parannuskeinoa ole. Mikä toimii toiselle, ei välttämättä auta toista yhtään. Reagoimme elämän arvaamattomuuteen ja vastoinkäymisiin eri lailla, toiset ovat herkempiä kuin toiset. Jotakin voi kuitenkin tehdä, joko ennalta ehkäisten, ahdistuksen ollessa päällä tai jälkeenpäin tunnetilan hellittäessä.
1. Pidä huolta perustarpeista
Ahdistuksella on taipumuksena iskeä silloin, kun emme ole pitäneet huolta itsestämme tarpeeksi hyvin. Yksinkertainen perusohje on; pidä huolta itsestäsi helpoimpina päivinä vaikeita päiviä varten! Huolehdi siitä, että saat tarpeeksi lepoa ja ruokaa. Koeta välttää stressiä ja siitä seuraavaa kireyttä. Yritä olla yhteydessä muihin ihmisiin päivittäin, ettet putoaisi yksinäisyyteen. Väsymys,
nälkä, vihaisuus ja yksinäisyys tekevät meidät haavoittuviksi ja altistavat ahdistukselle.
2. Puhu tunteistasi, ilmianna tilasi
Jos ahdistuksen hetkellä lähelläsi on toinen ihminen, kerro hänelle miltä sinusta tuntuu. Ilmianna tilasi eli kerro, että olet ahdistunut. Jos ajattelet, että ei kannata, koska kuormittaisit häntä turhaan koska hän ei kuitenkaan voi tehdä mitään puolestasi, olet väärässä. Kolminkertaisesti.
Ensinnäkin ei ole turhaa turvautua toiseen ihmiseen hädän hetkellä, vaan se on oikein ja vastuullista. Vastuutonta on jättää läheinen ulkopuoliseksi, tietämättömäksi tilastasi. Toiseksi; ihmisillä on taipumuksena kuvitella kertomisen aiheuttama kuormitus suuremmaksi kuin se on. Ahdistunut ihminen on kuitenkin sen kuormittunut osapuoli, ei se kenelle asiasta uskoudutaan. Kolmas väärinymmärrys on se, ettei hyväksesi voi tehdä mitään. Kyllä voi. Toisen ihmisen rauhoittava läsnäolo, kosketus tai puhe auttaa useimpia ahdistuksesta kärsiviä kaikkein parhaiten.
3. Huijaa mieltäsi, hämää kehoasi
Liike on tärkeä vastapaino ahdistuksen tuomalle jäykkyydelle ja jumiutumiselle. Liikuta siis mieltäsi ja kehoasi. Huijaa mieltäsi, niin että keskität huomiosi johonkin mielesi ulkopuolelle. Älä keskity ratkaisemaan tilaasi tai ongelmiasi. Tee jotain vähäpätöistä ja toisarvoista, mitä se ikinä sinulle onkin. Joku voi järjestellä tavaroita, toinen katsoa televisiosta urheilua. Liikuta myös kehoasi, sillä ahdistuksella on tapana jäykistää ruumiskin. Mikä tahansa on parempi vaihtoehto kuin maata ajatusten vankina liikkumattomana sängyssä. Kun vapautat kehosi vankilasta, huomaat että mielesikin on vapaampi.
4. Tutki itseäsi kuin salapoliisi
Vaikka ahdistus tuntuu alkavan äkkiarvaamatta, on sillekin yleensä olemassa joku alkusysäys, joku piilossa oleva tunne tai tapahtuma. Siksi on hyvä tutkia itseä, kun pahin tunnemyrsky on ohi. Seuraa omia jälkiäsi ahdistuksen alkulähteille. Mitä tapahtui juuri ennen kuin ahdistus alkoi? Mitä ajattelit ennen sitä? Tapahtuiko viimeisen vuorokauden aikana jotain mikä sai sinut tolaltasi, muttet antanut tunteellesi tilaa? Torppasitko tunteesi syömällä tai juomalla liikaa? Tarkastele ennen muuta häpeän tai nolouden tunteita ja toisaalta hylkäämisen tai menettämisen pelkoa. Ne ovat usein ahdistuksen alla olevia syitä ja sopivia kasvualustoja.
Muista että ahdistuskin on normaali, elämään kuuluva tunne. Se, että reagoimme ahdistuksella, ei tee kenestäkään heikompaa, huonompaa tai sairaampaa. Oleellista on että itsetuntemuksen avulla voimme oppia sietämään ahdistusta paremmin, voimme oppia katkaisemaan ahdistuksen kierteen ja ennen kaikkea voimme oppia ymmärtämään miksi ahdistumme, mitä kaikkea sen taakse kätkeytyy.
Jos olet 16–29-vuotias ja haluat päästä keskustelemaan ammattilaisen kanssa mieltäsi painavasta ongelmasta, katso, oletko sopivan matkan päässä Suomen ev. lut. kirkon tarjoamasta keskusteluavusta. Palvelu on maksuton ja se toimii ilman ajanvarausta anonyymisti. Lähimmän Walk in -terapiavastaanoton löydät TÄÄLTÄ.
Saatat olla kiinnostunut myös näistä teksteistä:
Ahdistaako? – Psykoterapeutin 5 vinkkiä ahdistuksen hetkeen
Tämän tekstin sinulle tarjosi Suomen ev.lut. kirkko.
