Uskon, että jokainen meistä kaipaa joskus omaa aikaa. Jotkut tarvitsevat oman rauhallisen hetken useamman kerran päivässä, toiset ehkä harvemmin. Ihmisten välillä on paljon eroja.
Huomaan itse melko extroverttinä nauttivani ihmisten seurasta, saan siitä itselleni uutta energiaa arkeen. Introvertti läheiseni taas kaipaa heti töiden jälkeen hiljaisuutta ja rauhaa, päivän sosiaalisuuden tarve on täyttynyt työpäivän aikana.
Siitä huolimatta, että olemme kaikki persoonallisuudeltamme erilaisia, jokaisella meistä on tarve välillä levätä ja antaa aikaa omille ajatuksilleen.
Itse opin asian vasta silloin, kun minusta tuli äiti. Ennen en osannut pysähtyä arjen keskellä ja ahdistuin helposti, jos vapaapäivälle ei oltu suunniteltu jo valmiiksi erilaista ohjelmaa. Nyt huomaan nauttivani melkein eniten siitä, että saan olla kotona yksin. Tätä lausahdusta en olisi uskonut kuulevani omasta suustani, jos asiaa olisi kysytty vaikka kymmenen vuotta sitten.
Toisille oman ajan saaminen on helpompaa kuin toisille. Erityisesti lapsiperheiden välillä on suuria eroja. Toisten lähipiiri täyttyy vapaaehtoisista lastenhoitajista, naapurit pyytävät lapsia pihalleen leikkimään ja sukulaiset kysyvät, kenen luokse lapsi menee ensimmäisenä yökyläilemään kesälomalla. Joidenkin sosiaalinen piiri on olematon, ei ole ketään kenelle soittaa, jos tarvitsisi hetken aikaa vain itselleen.
Meidän on helppo pyytää apua lastenhoitoon esimerkiksi silloin, kun tarvitsee päästä lääkäriin tai hoitamaan tärkeitä pankkiasioita. Mutta monelle on vaikeaa pyytää apua silloin, jos haluaisi hetken omaa rauhaa. Ehkä kyseessä on menneiltä sukupolvilta opittu tapa ja ajattelumalli, että yksin on pärjättävä ja turhasta ei valiteta. Ehkä olemme liian kilttejä, ettemme halua vaivata toisia pyytämällä apua.
Siksi tässä asiassa on hyvä heittää pallo läheisille, ja toisaalta katsoa itsekin peiliin, voisiko auttaa toista.
Älä jää odottamaan, että sinulta pyydetään apua, tarjoa sitä itse.
Moni ei kehtaa pyytää apua, mutta ottaisi avun ilolla vastaan, jos joku tarjoaisi.
Samalla avun tarjoaja kääntää asetelman päälaelleen. On suuri ero, kuinka apua tarjotaan tai saadaan.
Kumman sinä haluaisit mieluummin kuulla?
Minä haluaisin, että lapset tulevat viikonloppuna luokseni!
Minä suostun auttamaan ja ottamaan lapset luokseni kylään.
