Tämä on tositarina työpaikalta siitä, kuinka tietoisuus- ja tunnetaidot ovat auttaneet selviämään arjen haasteista ja tuottaneet myönteisiä muutoksia.
Kun kiire painaa päälle, kärsivällisyys heikkenee, eikä silloin välttämättä ole helppoa ottaa toisten mielipiteitä huomioon – etenkään, jos ne näyttävät olevan ristiriidassa omien ajatusten kanssa. Egon ja omien ajatusten puolustamisen nostattamat negatiiviset tunteet voivat tulla yhteistyön tielle, jolloin tarvitaan nöyryyttä, itsetutkiskelua ja päällimmäisten tunnereaktioiden läpinäkemistä.
Joni oli valmistellut esityksen siitä, kuinka hänen yrityksessään voitaisiin parantaa kannattavuutta. Hän oli käynyt johdon sekä omistajien kanssa esitystä läpi ja kaikki olivat sitä mieltä, että joo, tämä on hyvä näin.
Sitten Joni esitteli suunnitelmansa projektipäälliköilleen. He olivatkin sitä mieltä, että tämä on aivan paska, tämä on niin susipaska, kun voi olla, eihän näin voi kukaan edes ajatella. Silloin Jonin ensimmäinen reaktio oli defenssi. Hän tunsi halua puolustautua ja pitää kiinni suunnitelmastaan. Joni koitti perustella, minkä takia tällainen suunnitelma on tarpeellinen, hyvä ja näin nyt pitäisi tehdä. Hän päätti kuitenkin käydä esitystä läpi yhden projektipäällikkönsä kanssa, joka on aika kriittinen, mutta jonka mielipiteitä hän arvosti.
Jonin ensimmäinen reaktio oli, että nyt häntä vastaan hyökätään. Mutta sitten rauhassa asiaa itsensä kanssa tarkastellessaan hän oivalsi, että eihän tässä tilanteessa kukaan tahallaan ole ilkeä. Kaikilla on yhteinen tahto tehdä tästä hyvä ja saada hommat toimimaan yrityksen parhaaksi.
Lopulta Joni pystyi pääsemään ensireaktiostaan yli ja alkoi nähdä, että projektipäälliköiden perusteluissa on pointtia. Ehkäpä asiaa olisi syytä katsoa tuosta projektipäälliköiden nostamasta näkökulmasta. Joni istui heidän kanssaan palaveriin ja lähti rakentamaan uutta suunnitelmaa yrityksen kannattavuuden kohentamiseksi puhtaalta pöydältä; toisesta näkökulmasta.
Nyt Joni on tavannut projektipäällikköjensä kanssa asian tiimoilta jo 3-4 kertaa. Hän keskeytti prosessin, jossa oli jo yrityksen hallituksen hyväksyntä. Nyt uusi suunnitelma etenee ja se on paljon, paljon alkuperäistä parempi.
Joni on harjoittanut mindfulnessia ja meditaatiota noin kolme neljä vuotta. Hän kertoi, ettei ole varma, olisiko pystynyt vastaavaan 5 vuotta sitten; pääsemään yli oman egon kolauksesta, ottamaan vastaan muiden hyvin kriittiset palautteet ja sen jälkeen nöyrästi rakentamaan toimintasuunnitelma heidän kanssaan paremmaksi. Päätöksenteossa on hyvä olla kykyä kyetä peruuttamaan huomatessaan, että nyt tulee hyvin voimakkaita signaaleja toiseen suuntaan, vaikkei se ole helppoa ja on vastoin voimakasta ensireaktiota. Joni toteaa, että kun omaan egoon sattuu, niin tarvitaan vähän tilaa ja hetki sulattaa sitä, että ihmiset ei haluakaan tehdä sitä, mitä mun mielestä piti tehdä. Tällöin pystyy kuuntelemaan muita ja huomioimaan myös toisten näkökulmat.
