Kaikki se mille annamme huomiomme vaikuttaa meihin. Siksi on oleellista miettiä mitä se on. Some ei siis ole jotain, joka vain ”tapahtuu meille”, vaan tekemällä tietoisia valintoja voimme vaikuttaa hyvin paljon siihen mitä some meille tekee.
Sosiaalisesta mediasta puhutaan usein kriittiseen sävyyn ja sen uutisoidaan lisäävän ihmisten pahoinvointia. Somella voi kuitenkin olla todellinen voimauttava vaikutus meihin, jos käytämme sitä tiedostavasti ja vastuumme tuntien.
Ennenkaikkea on hyvä olla hereillä sen hetken kanssa, jossa jälleen kerran avaa somen. Tiedostanko edes tekeväni niin ja mitä tarkalleen ottaen olen menossa someen tekemään?
Someen muodostuu helposti riippuvuussuhde, jos emme valitse olla tietoisena sen kanssa miten sitä käytämme. Pilkuttelemme päiväämme vilkuilemalla kuvavirtaa tai selaamme illalla väsyneenä postauksia tiedostamatta oikeastaan edes mitä teemme.
Kannattaakin olla rehellinen sen kanssa kuinka paljon aikaa somessa käyttää ja kuinka paljon olisi sopivasti. On sallittua valita seurattavat sisällöt ja tahot huolella. Itse seuraan vain sellaista, jonka koen olevan voimauttavaa. Olen tehnyt omasta somestani hyvin pitkälle niin sanotun turvallisen tilan: kun avaan somen, voin olla varma, että kuvavirtaani ei lävähdä triggeröivää sisältöä, koska olen yksinkertaisesti valinnut niin.
Käytän erilaisia vaimennustoimintoja, jos en vaikkapa kohteliaisuussyistä koe voivani poistaa jotakin seurattavaa tiliä. Kuulostelen itseäni myös sen suhteen onko jokin voimauttavaksi tarkoitettu sisältö voimauttavaa juuri minulle: on sallittua jättää taakseen asiat, jotka eivät enää palvele – somessakin.
Uskallatko pitää tauon?
Koska some on niin moniäänistä ja monella tavalla mukaansatempaavaa, olen ottanut tavakseni pitää sometaukoja. Taukojen aikana en seuraa somessa tapahtuvaa, enkä postaa itse asioista. Somettomuus on itselleni tärkeä osa hiljaisuuden vaalimista omassa elämässäni.
Oman sisäisen äänen kuuleminen vaikkapa sen suhteen minkälainen somenkäyttö itselle sopii, on paljon helpompaa, jos pitää taukoja. Merkityksellinen osallistuminen vaatii ajoittaista pysähtymistä ja hiljaisuutta.
Kaikkeen ei tarvitse lähteä somessakaan mukaan. Ryhmäpaine saattaa saada innostumaan mukaan sellaiseen, joka ei lähemmin tarkasteltuna ole aidosti voimauttavaa. On hyvä pysytellä tietoisena siitä miksi haluaa vastata vaikkapa johonkin haasteeseen. Tai onko jotain postausta sittenkään pakko kommentoida.
Kannattaa tunnustella tunteiden ja kehon tasolla sitä miltä minusta tuntuu olla somessa tänään, haluanko jatkossakin lukea juuri näitä postauksia tai osallistua juuri tällä tavalla? Entäpä omat postaukseni: minkälaista maailmaa niillä luon?
Mieti voimalause, joka muistuttaa sinua siitä, miten haluat käyttää somea. Itselleni tällainen on seuraava: ”aidot tyypit & inspiroiva sisältö.” Muistutan toistuvasti itseäni tällä siitä, että somenkäyttöni tarkoituksena on voimautua ja inspiroitua – ja toivottavasti tarjota sama kokemus myös muille.
Lämpimästi tervetuloa tutustumaan henkisen kasvun ohjaukseen tästä
