Toisinaan elämä heittää meidät syvään päätyyn ja jää katsomaan, miten uimme. Arkisen selviytymisen keskellä toivo ei välttämättä ole asia, joka loistaa kirkkaana mielessämme. Joskus sitä pitää tietoisesti etsiä, vaalia ja vahvistaa. Lohdullista kyllä, se on mahdollista. Aivan kuten kiitollisuus, myös toivo vahvistuu, kun sitä alkaa ruokkia.
Myös toisten, samoja polkuja kulkeneiden tarinat voivat toimia toivon lähteinä. Ja jonakin päivänä saattaa käydä niin, että sinun puoleesi käännytään, kun itsellä on valo vähissä.
Tässä neljä lohturunoa, jotka muistuttavat toivon tärkeydestä – ja siitä, että emme ole poluillamme yksin, vaikka joskus siltä tuntuisi:
Kurkkaa Sielun sopukoita – runokirja:
Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
