Milloin viimeksi pysähdyit miettimään, mistä kaikesta olet elämässäsi selviytynyt? Minkälaisista kolhuista ja kriiseistä olet ponnistanut eteenpäin? Mitä hiljaisia taakkoja olet kenties kantanut mukanasi, kunnes on ollut tarpeeksi turvallista hellittää?
Välillä tekee hyvää katsoa taaksepäin ja kiittää itseään kaikesta siitä, minkä läpi on tullut kahlattua toisinaan sumuisinkin silmin, sisin hädästä syrjällään.
Kun elämä pakottaa meidät selviytymään, keho ja mieli heräävät taisteluun ja keskittävät energiansa siihen, mikä on nyt välttämätöntä. Arjen kannattelussa sivuun saattavat hetkellisesti jäädä liian voimakkaat tunteet ja hiljaiset hetket, jolloin sisäinen maailma uhkaa kaatua niskaan. Kaikki tämä on inhimillistä, silloin kun kehosi ja mielesi ovat selviytymismoodissa.
Pahimman järistyksen laannuttua on jälleen aikaa ja tilaa tutkailla sitä, mikä on ehkä jäänyt kohtaamatta. Tunne siitä, että kaikki on hyvin, vahvistuu pikkuhiljaa ja myös keho saa mahdollisuuden hellittää.
Toipumisvaiheessa herää usein halu antaa itselleen enemmän huomiota ja sallia hyvän olon löytää takaisin.
Vaikka takana ei olisi suurempaa kriisiä, myös pitkittynyt stressaava elämänvaihe tai monesta eri suunnasta kasaantuvat kuormitustekijät, voivat saada sisäisen tasapainon hetkeksi keikahtamaan. Se on normaalia, mutta jossain vaiheessa on hyvä tarkistaa henkisen vaakakuppinsa lukemia ja tarvittaessa lisätä arkeensa keventäviä ja elvyttäviä hetkiä. Mitä tahansa se sinulle tarkoittaakin, salli sitä itsellesi.
Monille meistä arjen elvytystä tarjoaa luonto. Myös jooga, meditaatio ja suorituspaineista vapaa liike ovat hyviä keinoja auttaa kehoa ja mieltä takaisin tasapainoon. Tärkeintä on löytää ne tavat ja rutiinit, jotka toimivat juuri sinulle. Kun seuraava järistys saapuu, saattaa olla, että juuri näistä pienistä hyvän olon hetkistä löytyy se tasapainottava ankkuri, joka saa sisäisen selviytyjäsi huokaisemaan hetkeksi.
Lisää paranemisesta ja oman kehosuhteen vahvistamisesta voit lukea kirjasta Kotona kehossa:
