Olen lukenut jo vuosia sitten kirjan Varjominä – Löydä kätketty voimasi, ja se havahdutti jo silloin minua tämän asian ja omien varjojeni äärelle. Olen kuitenkin tullut huomanneeksi sen, että omien varjojen kanssa työskentely on jatkuva prosessi, kuin ainaista sipulin kuorien avaamista. Ystäväni kanssa tämä asia tuli taas pitkästä aikaa esiin, joten päätin taas itsekin tutkailla uudelleen tätä teosta.
Kirjan alkupuolella Deepak Chopra, yksi kolmesta kirjoittajasta, avaa varjojen taustoja ja sitä tarkoitusta, miksi jokainen meistä kantaa näitä varjoja itsessään. Chopran mukaan varjon luominen on prosessi; kukaan ei tietoisesti ryhdy aktivoimaan varjojaan, silti näin meille kaikille tapahtuu. Varjot eivät ole vain huono asia elämässämme. Varjominämme yhtenä tarkoituksena voi olla esimerkiksi se, että ymmärtäisimme ja hyväksyisimme kaikki elämämme värit ja sävyt. Sekä valon että varjon. Toista ei ole ilman toista.
Valoksi voimme kutsua niitä osia meistä, joista olemme tietoisia ja joihin ehkä olemme tyytyväisiä, koska ne tuovat esiin ”hyviä” puoliamme. Varjot, nimensä mukaisesti, ovat ”pimeitä tai hämäriä” puoliamme, joita emme joko tunnista itsessämme lainkaan tai sitten jollakin tasolla tiedostamme, muttemme haluaisi kohdata. Saatamme vastustaa tai kieltää omia varjopuoliamme.
Chopran mukaan varjoa voimistavat seuraavat toimintastrategiat:
- Salaisuuksien pitäminen itseltä ja toisilta
- Syyllisyyden ja häpeän elätteleminen
- Itsesi ja toisten tuomitseminen
- Syyllisen tarvitseminen
- Omien heikkouksien suvaitseminen samalla kun arvostelet toisia
- Eron tekeminen itsesi ja toisten välille
- Taistelu pahuuden pitämiseksi loitolla
Minä itse ainakin löysin itseäni jokaisesta kohdasta – jos en viime aikoina aktivoituneena, niin ainakin joskus elämässäni. Entä sinä?
Kun näitä omia varjoja, puutteellisuuksia, väärin kohtelua alkaa tunnistaa itsessään, tulee helposti epämukava olo. Mitä jos en väistäisikään tätä oloa, vaan toivottaisin sen tervetulleeksi? Mitä jos kohtaamalla tämä kehossa oleva ahdistus, saisinkin jotakin helpotusta vastineeksi?
Chopran mukaan, kun en enää pakene varjojani, voin tehdä tietoisen valinnan aloittaen jostakin näistä neljästä vaihtoehdosta:
- Lopeta projisoiminen (oma lisäys: eli toisten syyttely, tuomitseminen ja vastuuttaminen).
- Irrottaudu ja päästä irti (oma lisäys: tietoisesti ja se mikä on mahdollista armollisuuden ilmapiirissä).
- Luovu itsesi tuomitsemisesta (oma lisäys: näin vapautat häpeää ja syyllisyyttä itsestäsi).
- Paranna tunnekehoasi (oma lisäys: näin parannat itsessäsi kaikilla olemisen tasoilla olevaa syvää traumaa).
Vaikka teemme varmaan päivittäin itseämme ja muita haittaavia ja tukahduttavia valintoja, meillä on joka hetki mahdollisuus valita toisin. Nämä elämää edistävät valinnat ovat jokaisen ulottuvilla. Tämä elämänmittainen prosessimme on samalla kasvuprosessi, jossa emme todennäköisesti koskaan tule täysin valmiiksi, eikä ole tarkoituskaan tulla.
Tuomitsemattomuus (itsen ja toisten) on sekä valon että varjon hyväksymistä, armon kylvämistä, anteeksiantoa ja hetkessä mahdollisimman tietoisena elämistä. Tähän tarvitsemme myös turvan kokemusta, yksin ja yhdessä. Näiden kaikkien syiden vuoksi, juuri tähän maailman aikaan, tämä aihe on ajankohtainen ja tärkeä. Voisimmeko me kaikki, sinä ja minä, alkaa kohdata omia varjojamme vähitellen, itselle sopivalla tavalla? Ehkä se voisi tuoda parantavaa voimaa koko maapallollemme?
Artikkelikuva: Karita Palomäki
