MONET PITÄVÄT MINUA ROHKEANA, koska olen tehnyt useita – ammatillisiakin – hyppyjä uuteen tuntemattomaan. Rajuin niistä reilut parikymmentä vuotta sitten, kun ripustin hammaslääkärin takkini naulaan ja ryhdyin iskelmälaulajaksi. Laulajan ammatti oli nuoruuteni haave, joka piti elää ja kokea, todetakseen ettei se sitten ollutkaan se omista omin juttu.
Tätä edelsi jo pidempään jatkunut epämääräinen tyytymättömyys, tuntui että mahassa on kiviä ja korkeat muurit kasvavat ympärille. Joku kyseli jatkuvasti sisälläni, että tässäkö tämä nyt sitten on. Joku myös vastasi sisälläni aina, että ei.
En koe itseäni mitenkään erityisen rohkeaksi ja se onkin pistänyt pohtimaan rohkeuden olemusta, josta ollaan montaa mieltä. Kaikissa ”mielissä” on luullakseni totuus tai sen siemen, sillä rohkeus on jokaiselle meistä jotain omaansa, muiden rohkeudesta erilaista.
OMASTA ROHKEUDESTANI ajattelen, että sydämeni on puhunut niin palavasti ja äänekkäästi, että ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella ja totella – peloista ja epävarmuudesta huolimatta. Päästää irti tiensä loppuun tulleesta ja jopa hyvinkin palvelleesta tutusta ja turvallisesta ja luottaa valintaansa, tekemiseensä ja elämän kannatteluun. Se on kannattanut.
Ajattelen myös, että sydämen puheen mukainen rohkeus on rakkaudellista rohkeutta ja ainoaa kestävästi hyvää tekevää rohkeutta.
SYDÄMEN TIETO on mielestäni kattavinta tietoa, mitä meillä on käytettävissämme. Tietojen tietoa, jota on kuitenkin vaikea selittää ja vaikkapa tieteellisesti todentaa ja todistaa.
Miten ihmeessä selität, että tiedät, vaikka et oikeastaan voi tietää? Miten perustelet jotain omaa rajuakin päätöstäsi, kun se vain tuntuu vahvasti oikealta jokaisessa solussa ja huokosessa, mutta päätöstä puoltavaa faktaa ei ole välttämättä lainkaan?
Pidän sydämen tietoa intuitiivisen tiedon sekä tunnetiedon lähisukulaisena, osin lienee kyse samastakin asiasta. Myös ns. hiljainen tieto, jota eri alojen asiantuntijoilla on pitkän kokemuksensa johdosta, saattaa olla samaa sukua. Onhan meistäkin jokaiselle kertynyt vankkaa asiantuntijuutta itsemme ja oman elämämme osalta.
KAIKKI NÄMÄ TIEDON LÄHTEET toimivat alitajuntamme keräämän valtavan muistipankin, kokemustemme, uskomustemme, tunteidemme, kehomme sekä monenlaisten aistimustemme yhdistelmän ohjauksessa. Kaiken elämämme aikana kertyneen suuren viisauden ohjauksessa.
Tiedetäänhän, että toimimme valveillakin jopa 90 prosenttisesti alitajuntamme ohjauksessa, enemmän tai vähemmän ”nukuksissa”, ja että tuo muistipankki toimii 300 000 kertaa nopeammin kuin meidän rationaalinen ja tietoinen mielemme, joten sydämen tiedon ohjauksessa ei ole mielestäni mitään kummallista tai mystistä.
MITEN SITTEN KUULLA sydämensä puhetta?
Aina juttu ei mene niin, että sydän puhuu niin äänekkäästi, että on sula mahdottomuus olla kuulematta sitä. Mutta ei se mene niinkään, että ”sydän, alahan porista”. Pakkotoimet eivät toimi.
Joskus sydän puhuukin vahvimmin juuri silloin, kun ei ollenkaan odota sen puhuvan. Se saattaa tulla huutelemaan ihan puskista. Itselläni tämä edellyttää kuitenkin jonkinlaista ajatusprosessin virittelyä ja alulle laittamista ja sitten irtipäästämistä. Ainakin suuremmissa muutoksissa.
Välillä tarvitaan toki nopeitakin vastauksia. Uskon kuitenkin, että silloinkin on ajatuksia hyvä ensin vähän viritellä ja sitten tarvitaan pysähtymistä hiljentymistä, tuntemusten kuulostelua ja herkkiä aistiantenneja. Myös luottamusta siihen, että ratkaisu tulee oikeaan aikaan ja paikkaan.
KEHOMMEKIN OSALLISTUU sydämen tiedon välittämiseen. Jokin valinta tai päätös voi tuntua järjellä ajateltuna ja punnittuna hyvältä ja oikealta, mutta kehossa joki epämääräinen tunne kertoo jotain aivan muuta.
Kuuleminen edellyttää useimmiten nimenomaan herkkyyttä, sillä sydämen puhe voi olla hyvin hienovaraista ja se hukkuu helposti myös muiden puheiden pauhuun.
ÄÄNEKKÄIMPIÄ HUUTELIJOITA ovat pelko, järki ja ego. Myös muut ihmiset, ns. yleinen mielipide sekä mediakin sekoittavat sydämen puhetta omilla äänillään.
Kirjoitan rakkaudellisen rohkeuden olemuksesta ja ilmenemisestä sekä sydämen puhetta sekoittavista ”häirikköäänistä” ja niiden korvaamisesta seuraavissa blogeissani.
Sun sydän on totta ja sun puolella. Aina.
