Joulu on hyvän jakamisen ja rakkaudellisten tekojen aikaa. Jokainen meistä tietää, miten hyvältä tuntuu, kun voimme antaa tai tehdä toisille hyvää.
Mutta muistammeko, että hyvään kuuluu antamisen lisäksi myös saaminen? Omien ja muiden tarpeiden terve keskinäinen tasapaino ja harmonia?
Meistä monen on helppo antaa, mutta vastaanottaminen voikin olla varsin vaivalloista. Olenko minä muka ansainnut tämän? Enhän minä nyt voi tätä vastaanottaa. Miten voin tämän ikinä korvata? En halua jäädä kiitollisuuden velkaan.
Tuntuuko tutulta?
Jos tuntuu, niin ehkä on hyvä pysähtyä hetkeksi pohtimaan, miksi näin on.
Voit kysyä itseltäsi
1. Miksi haluan antaa enemmän kuin saada?
2. Mitä tarkoitusta tämä minussa palvelee?
3. Miksi koen syyllisyyttä ja kiitollisuudenvelkaa saamisesta?
4. Enkö koe olevani saamisen arvoinen?
5. Miksi en?
Hyvän tekemisen tulee olla puhtaan vilpitöntä ja pyyteetöntä, sydämestä kumpuavaa, jotta se todella tekee hyvää sekä antajalle että saajalle.
Hyvän tekeminenkin saattaa kuitenkin vinksahtaa helposti suorittamisen puolelle, mikä voi ilmetä ylenpalttisena palvelemishaluna, vastuuntuntona, ja huolehtimisena. Uhrautumiseen saakka.
Esimerkiksi tarve vältellä saamisesta aiheutuvan syyllisyyden ja kiitollisuudenvelan tunnetta johtaa hyvän suorittamiseen, joka ei olekaan pohjimmiltaan pyyteetöntä, vaikka niin haluaisikin itselleen ja muille uskotella.
Uhrautuja odottaa sisällään – ehkä salaa itseltäänkin – saavansa toiminnallaan arvostusta, kiitosta ja kehuja. Hänellä on tarve olla omissa ja varsinkin muiden silmissä ja puheissa hyvä ihminen.
Keskittymällä siihen, mitä muut hänen mielestään kenties odottavat ja tarvitsevat, hän kuitenkin pakenee omia tarpeitaan, odotuksiaan ja tunteitaan. Ohittaa ne kerta toisensa jälkeen. Saattaa myös olla, että antamalla itsestään liiankin kanssa, hän yrittää viestittää toisille omista tarpeistaan ”tehkää kuten minäkin -menetelmällä”.
Meistä aivan jokainen on tarvitseva. Uhrautuja jää toistuvasti vaille tarvitsemaansa. Täyttymättömät odotukset ja tarpeet tuottavat vähitellen ja huomaamatta hänen sisälleen pettymyksen, katkeruuden ja jopa vihan tunteita.
On tärkeää kantaa vastuuta ja huolehtia myös omasta hyvinvoinnista. Omista tarpeista, odotuksista, toiveista, tunteista ja ajatuksista ja niiden ilmaisemisesta. Sanoittamalla.
Voit antaa vain siitä, mitä sinulla on. Uhrautumisesta uupuneena sinulla ei ole, mitä antaa. Tai jos onkin, et enää jossain kohtaa jaksa. Jos sinulla ei ole pyyteetöntä rakkautta itsellesi, ei sinulla ole antaa pyyteetöntä rakkautta muillekaan.
Kun annat ja vastaanotat hyvää ilolla ja rakkaudella, parannat samalla itsesi ja kaikkien rinnalla kulkijoidesi hyvinvointia. Joulu on hyvää aikaa harjoitella.
Saamisen ja antamisen harmoniasta voit lukea lisää kirjastani SINÄ OLET ENMMÄN – PALAVALLA SYDÄMELLÄ KOHTI OMAA JUTTUA. Tilaa tästä
