Vaikka huonon itsetunnon pohja on lapsuudessa, sinussa on aina myös kyky aitoon itsearvostukseen


Oletko joskus tuntenut epävarmuutta, huonommuutta tai riittämättömyyttä ja pelännyt tulevasi torjutuksi? Oletko joskus uskonut, että sinun pitäisi olla jollakin tavalla parempi? Oletko joskus toivonut, että sinulla olisi parempi itsetunto, että osaisit enemmän arvostaa itseäsi?

Meillä jokaisella on olemassa sydänhaava. Tunne siitä, ettei meitä ole nähty, kuultu, hyväksytty, arvostettu tai rakastettu sellaisina kuin olemme. Tämä kipeä hylätyksi tulemisen kokemus on jokaisen sisällä. Kukaan meistä ei ole onnistunut sitä välttämään. Sillä sydänhaavamme – huonommuutemme ja riittämättömyytemme – juuret ovat syntymässämme. Järisyttävä äidistä eroon joutuminen on ollut ihan ensimmäinen hylkäämisen kokemuksemme.

Koska syntymän jälkeen pieni lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan, hän vaistomaisesti oppii, että säilyäkseen hengissä hänen on saatava hoivaa, turvaa ja rakkautta itsensä ulkopuolelta. Tämä elinehto ja pelko sen toteutumattomuudesta eli hylätyksi tulemisesta ovat niin syvään juurtuneet ihmisyyteen, että yhä aikuisina etsimme hyväksyntää ja arvostusta itsemme ulkopuolelta, vaikka se ei enää vaikuta samassa määrin hengissä säilymiseemme.

Kun lapsena tarpeitamme ei ole syystä tai toisesta kohdattu – rinta ei ole osunut nälkäisen suuhun riittävän nopeasti tai äiti ei ole väsymykseltään jaksanut vastata lapsen hymyyn – olemme tunteneet tulleemme hylätyksi, jääneemme ilman rakkautta, hyväksyntää ja arvostusta. Silloin olemme ruvenneet epäilemään, ettemme ole rakkauden arvoisia.

Selviytyäksemme olemme ryhtyneet etsimään tapoja, joilla saada vanhempien huomio ja hyväksyntä. Olemme pyrkineet muuttumaan sellaisiksi, että saisimme varmemmin hoivaa, turvaa ja rakkautta.

Yhä nämä samat, lapsuuden kipeät kokemukset ja opitut selviytymistavat vaikuttavat aikuiselämässämme. Vielä aikuisinakin meidän on vaikea arvostaa itseämme. Myös ihmissuhteissamme kärsimme herkästi arvostuksen puutteesta tai hylkäämisen tunteesta. Ja hyvin monella meistä on menossa jatkuva itsensä parantamisen, muuttamisen ja kehittämisen selviytymisohjelma.

Jokaiselle meistä on tärkeää olla hyväksytty, arvostettu ja rakastettu, mutta meidän on vaikea luottaa, että olisimme sitä.

Yritämme kovasti muuttua enemmän hyväksynnän, arvostuksen ja rakkauden arvoisiksi – olemaan virheettömämpiä, rakastettavampia, menestyneempiä, ainutlaatuisempia, viisaampia, sinnikkäämpiä, positiivisempia, vahvempia tai sopeutuvampia – saadaksemme ulkopuoleltamme arvostusta, hyväksyntää ja rakkautta. Valitettavasti vaikka kuinka kehittyisimme ja muuttuisimme paremmiksi, emme koskaan ole riittävän hyviä ja kelpaavia itsellemme, hylkäämistä aina pelkäävälle mielemme ylituomarille.

Huonon itsetunnon takaa löytyy siis kaksi syvään juurtunutta uskomusta: 1) Meidän on saatava arvostusta itsemme ulkopuolelta ja 2) meidän on muututtava ollaksemme hyväksynnän ja rakkauden arvoisia.

Yhtä aikaa kun pelkäämme hylätyksi tulemista, kaipaamme hyväksyntää ja rakkautta. Kuitenkaan emme usko olevamme rakkauden arvoisia, joten meidän on muututtava jollakin tavoin paremmiksi.

Tuloksena on melkoinen tunteiden soppakattila, jota hylkäämisen pelko kuumentaa ja mieli hämmentää. Niin kauan kuin uskomme noiden kahden ehtolauseen olevan totta, mielemme ja tunteidemme soppakattilassa kärsimys jatkuu. Samalla unohdamme todellisen itsemme.

Kuitenkin itsetunto tarkoittaa itsensä tuntemista. Myös mielen soppakattilan ulkopuolella olevan todellisen minuutemme tuntemista.

Aitoon itsearvostukseen

Olet ehkä joskus rauhaisina hetkinä järvenselälle katsellessasi, takkatulen loimua tuijotellessasi, saunan lauteilla rentoutuessasi tai aamuisin hiljentyessäsi kokenut syvää sisäistä rauhaa.

Hetkeksi mielesi hälinä on lakannut, mielesi on ollut ihan hiljaa.
Silloin olet saanut yhteyden todelliseen minuuteesi.

Tuo rauhallinen ja hiljainen todellinen minuutesi on aina olemassa, vaikka elämän saatossa yhteys siihen on saattanut kadota. Ja vaikka tuntisitkin sen ja tietäisit sen olemassaolon, niin arjen kiireissä, mielen ja tunteiden melskeissä se herkästi unohtuu, ellei yhteydestä siihen pidä tietoisesti huolta.

Kun hukkaamme yhteyden todelliseen minuuteemme, hylkäämme myös itse itsemme, mikä on pohjimmainen syy huonolle itsetunnolle. Sen sijaan yhteys todelliseen minuuteemme avaa portit aidolle itsearvostukselle.

Kun itsetunto-ongelmissa mielemme toiminnan taustalla pyörii alitajuinen hylkäämisen pelko selviytymisstrategioineen, niin todellinen minuutemme toimii aina hyväksynnästä ja rakkaudesta käsin. Kun olemme yhteydessä todelliseen minuuteemme, katsomme hyväksyen, lempeästi ja armollisesti itseämme, toimintaamme ja elämäämme.

Todellisella minuudella ei ole vähäisintäkään tarvetta arvostella, tuomita tai vaatia muutosta. Todellisen minuuden tasolla ymmärrämme, että on turhaa vaatia menneisyyttä muuttumaan. Mutta samalla hyväksymme, että kaikki tapahtunut on totta ja koetut tunteet ja kipu ovat totta. Todellisen minuuden tasolla ymmärrämme myötätuntoisesti kaiken sen kärsimyksen, jota mielemme, tunteidemme ja kehomme tasolla joudumme kokemaan.

Todellinen minuutemme on kuin lohduttava ja rakastava äiti itsensä satuttaneelle lapselleen.

Samalla kun tunnemme hoivaavan hellyyden ja rakkauden mielen soppakattilassa pyörivää itseämme kohtaan, ymmärrämme syvästi, minkään ei tarvitse muuttua eikä kenellekään tarvitse riittää. Riittämättömyyden tunteet tai itsetunto-ongelmat ovat todelliselle minuudellemme täysin absurdeja kysymyksiä. Sillä olemme ehjiä, hyviä ja kauniita jo olemassaolossamme.

Todellisessa minuudessamme hyväksymme pintaminämme rosoisuuden, samalla kun tunnemme syvimmiltämme olevamme puhtaasti arvostusta ja rakkautta itseämme ja kaikkea ympärillämme olevaa kohtaan. Mitään muuta ei tarvita.

Todellisen minuuden tasolla rauha, turva ja rakkaus virtaavat meissä aina, eikä niitä tarvitse etsiä itsemme ulkopuolelta. Meidän tarvitsee ainoastaan hiljentyä löytääksemme aina uudelleen yhteyden todelliseen minuuteemme, syvimpään itseemme.

Silloin tunnemme vakaasti ja itseämme arvostaen seisovamme omilla jaloillamme, keskellä itseämme. Olemme kotona itsessämme, rauhassa ja rakkaudessa.

 

Kirjastani Onni asuu jo sinussa – 9 tapaa olla onnellinen löydät jokaisen persoonallisuustyypin ominaisimman tavan hylätä itsensä ja löytää yhteytensä todelliseen minuuteen


Tutustu koulutus- ja valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ

Kalenterit OSTA 3 MAKSA 2
PUOTIIN
close-image