Kirjoittaja Marjo Vuorinen on psykiatrinen sairaanhoitaja, työterveyshoitaja, mindfulness-ohjaaja ja MBB-terapeutti. Työkseen hän hoitaa uupumukseen sairastuneita ja harrastuksekseen luennoi ostolakkoilusta, minimalismista ja stressinhallinnasta. Marjo kirjoittaa myös Hellelund – yksinkertaisesti parasta elämää -blogissaan reissupäiväkirjaa 7-henkisen perheensä matkasta yksinkertaisempaan arkeen.
Mitään dramaattista ei tapahtunut. En uupunut enkä masentunut, en inhonnut työtäni. Kotonakin kaikki oli hyvin. Muutos tuli elämäämme vaivihkaa, arjen valoisimmista hetkistä.
Kesät loivat kontrastia aikataulutettuun arkeen. Elämä kesämökillä oli erakoitumista luonnon keskelle, saunomista aamusta iltaan, hidasta ruoanlaittoa niistä tarpeista, joita kaapeista kulloinkin sattui löytymään. Välttelimme kauppaan lähtöä ja aikataulujen sopimista. Ja rakastimme mökkielämän vapautta ja yksinkertaisuutta täysin rinnoin.
Aloimme viettää kesämökillä pidempiä ja pidempiä aikoja, lopulta asuimme siellä toukokuusta syyskuuhun. Muun ajan vuodesta katselimme kuvia mökiltä ja haaveilimme siitä, mikä ei ollut arjessa käsillä. Pikku hiljaa haaveet synnyttivät kysymyksiä, jotka muuttivat elämämme suunnan radikaalisti.
Voisiko näiden kysymysten kysyminen selkeyttää myös sinun polkuasi?
1. Tarvitsenko niin paljon tavaraa?
Konkreettisesti muutos sai alkunsa, kun kuulin ystävältäni siivous- ja järjestelymetodista, jossa kotiin jätetään vain iloa tuottavat tavarat. Se puhutteli minua välittömästi. En niinkään hurahtanut itse metodiin, vaan lisääntyneeseen tilaan.
Nurkkien raivaaminen toi tilaa sieluun asti, olo oli kokonaisvaltaisesti kevyempi ja vapaampi, kun ei ollut niin paljon tavaraa, jota käyttää, puhdistaa, säilyttää, huoltaa ja korjata. Ja kun tavaroiden siirtely, sullominen ja etsiminen jäi pois, pysyi koti paremmin siistinä, mikä puolestaan vähensi kiirettä, lisäsi viihtyisyyttä ja laski tarvetta etsiä elämyksiä kodin ulkopuolelta.
2. Tarvitsenko niin paljon rahaa?
Tavarasta ja elämysjahdista luopuminen johti ajan mittaan nirsoiluun ostamisen suhteen. Vapautuneesta tilasta ei halunnut enää luopua eikä myöskään ottaa ristikseen uuden tavaran käyttöönottoon ja ylläpitoon liittyvää vaivaa. Arvaatko jo, mihin tämä johti? Rahan säästymiseen.
Ennen me keskituloisina palkansaajina laskimme päiviä tilipäivään, koska ostokäyttäytymisemme oli niin huoletonta ja paikoin holtitonta. Nyt meistä tuli koko ajan tarkempia ostamisen suhteen, ja tilille alkoi jäädä rahaa. Se oli yllättävä, mutta erittäin motivoiva tilanne, joka innosti meitä säästämään lisää.
3. Tarvitseeko minun parannella niin paljon itseäni?
Aiemmin pyrin myös vahvistamaan kelpaavuuttani ulkoisin keinoin. Vaatekaappini tursusivat heräteostoksia, ja meikkivarastollani olisi meikannut koko naapuruston seuraavan kahden vuoden ajan. Liikuntaa harrastin paitsi sen terveysvaikutusten vuoksi, myös tietynlaista kehon ulkonäköä ajatellen.
Huolimatta siitä, että olen nyt niin kaukana tuosta pisteestä, että harjoittelen paraikaa pärjäämään ilman shampoota ja saippuaa, ei silti kiinnostukseni ulkonäköön ole täysin poissa. Eikä se ole tarkoituksenikaan. Nykyään vain muistan helpommin, että kauneusihanteet ovat ihmisten keksimä juttu ja minulla itselläni on mahdollisuus valita, uskonko niihin vai en. Tämä auttaa minua olemaan astumatta markkinavoimien ansoihin ja ihmeitä lupaavat purnukat ja kauden trendit jäävät kauppaan.
Pidän kehostani huolta paremmin nyt, kun kuuntelen sen tarpeita aidosti enkä kuvittele mieleni olevan kehoani ylempi määräysvalta, joka saa pakottaa kehoani kohti keksittyjä ideaaleja. Tämän havahtumisen ansiosta olen tyytyväisempi itseeni ja elämääni ja bonuksena säästän sekä rahaa että ympäristöä.
4. Tarvitseeko minun tehdä niin paljon työtä?
Ihan kuten tietynlainen ulkonäkö, on tärkeä titteli ja pullea tilipussi vain ihmisten keksimä ihanne, ei absoluuttinen totuus. Kun huomasimme pystyvämme elämään säästeliäämmin ja koimme sen vielä innostavana elämäntapana, heräsi ajatus siitä, voisimmeko elää rakastamaamme mökki- elämää ympäri vuoden.
Tähän päästäksemme aloimme säästää ruoka- ja päivittäistavarakustannuksissa tekemällä itse niin paljon kuin suinkin, välttämällä hävikkiä ja käymällä kaupassa enintään kerran viikossa. Pistimme myyntiin asunto-osakkeemme, toisen automme ja kyllä, sen rakkaista rakkaimman kesämökkimme minimoidaksemme kiinteät kulumme.
Tulimme nimittäin siihen tulokseen, että rakastamamme kiireetön elämä ei ole kiinni tiluksista vaan ajasta ja seurasta. Ja mitä vähemmän rahaa kulutamme, sitä vähemmän meidän tarvitsee tehdä työtä ja sitä enemmän saamme aikaa. Aikaa parisuhteelle, perheelle ja niille kiireettömille puuhasteluille, joiden tekemisestä aidosti nautimme.
Valinta tehdään viime kädessä kahden merkittävän seikan välillä: omistatko vai oletko?
5. Mikä on yhteyteni toisiin ihmisiin?
Me ihmiset olemme laumaeläimiä ja koemme stressiä jäädessämme ulkopuolelle. Kutsumme tätä stressin kokemusta nimellä yksinäisyys. Kalvavan tunteen tarkoitus on sysiä meitä takaisin lauman pariin turvaan. Se on puhtaan biologinen tarve, sillä yksinäisyys on hengenvaarallista.
On olemassa lukuisia tutkimuksia siitä kuinka yksinäiset masentuvat helpommin, ovat alttiimpia flunssalle, heille syöpä, sydän- ja verisuonitaudit sekä hengitystiesairaudet ovat kohtalokkaampia. Silti olemme tänä päivänä yksinäisempiä kuin koskaan.
Voin itse parhaiten, kun koko ”laumamme” on koolla, mutta huomaan välillä riskeeraavani tätä hukkumalla ruudun taakse. Olenkin huomannut, että huolehtiakseni hyvinvoinnistani minun täytyy välillä irrottautua verkosta ja kääntyä perheen, ystävien, sukulaisten, naapureiden ja harrastusporukoiden puoleen. Sillä jos mietin elämäni onnellisimpia hetkiä, olen aina ollut läsnä toisille ihmisille, en ruudulle.
Se, mikä nyt tuntuu turvalliselta, ei välttämättä tee hyvää
Meille kun on niin tavallista ripustautua turvallisuuden tunteeseen hyvinvoinnin kustannuksella. Vaikka tietäisimme voivamme huonosti, annamme itsen kuuntelua suuremman merkityksen vakituiselle työpaikalle, eläkesäästöille, vuotuisille ulkomaanmatkoille. Vaikka todellisuudessa onnellisuus on merkityksen kokemuksessa, yhteydessä toisiin ihmisiin.
Muista, että kiireettömyys ja läsnäolon harjoittaminen ruokkivat luovuutta ja voivat auttaa sinua löytämään oman polkusi, vaikkei se vielä olisikaan näkyvissä. Vastausta ei tarvitse pakottaa, tärkeintä on, että kysyy. Se yksin laittaa liikkeelle jotain, idättää unelmia, jotka jonain päivänä kasvavat päivänvaloon. Uskalla vain antaa aikaa ja luottaa.
Oma muutosprosessimme on johtanut siihen, että ajan mittaan luovuimme noin 90 prosentista tavaroistamme, ja nykyisin haaveilen etelänmatkojen, merkkivaatteiden ja uusimman puhelinmallin sijaan metsäretkistä ja omien kanojen munista.
Tällä hetkellä opettelemme puolisoni kanssa tulemaan toimeen vain puolikkaalla palkkapussilla, remontoiden samalla unohdettua talovanhusta säästeliäästi ja ekologisesti kotipesäksi suurperheellemme. Enemmän vähemmällä -periaate on muuttanut perheemme elämää oleellisesti ja tuonut vahvan kokemuksen siitä, että olen vihdoin löytänyt perille.
