Vaikka tiedämme asioiden muuttuvan, jotkut meistä yhä ajattelevat, että parisuhde ja rakkaus ovat muuttumattomia. Järjen tasolla ymmärrämme, että näin ei ole, mutta arjen ja elämän vauhdissa emme ole läsnä muutokselle.
Terapeuttina kuulen, kuinka jotkut tunnistavat hetkiä, jolloin olisi ollut hyvä tehdä jotakin suhteelleen, mutta ei tehty. Aika kului, asiat muuttuivat. Parisuhteessa jompikumpi muuttui, vaikka itseasiassa molemmat muuttuivat. Nähtiin merkkejä. Merkkejä oli useita parisuhteen matkalla. Merkkeihin ei vain reagoitu. Arki vei. Elämä vei. Parisuhde ei tuntunut kaikessa siinä niin merkitykselliseltä, että olisi pysähdytty.
Työssäni näen mitä arki tekee suhteille. Kaikki menee pikku hiljaa suhteen edelle. Suhteesta tulee enemmän riippakivi. Kumppanin läsnäolo ketuttaa, ahdistaa. Haluaa olla enemmän töissä, ystävien kanssa ja harrastusten parissa, koska oman kumppanin kanssa on vain niin epämukavaa olla.
Vaikka sydän janoaa tulla lähelle, mieli kerää etäisyyttä, joka pikkuhiljaa muuttuu myös fyysiseksi etäisyydeksi. Ei ole enää aikaa parisuhteen väliselle rakkaudelle ja turvan luomiselle. Arki etäännyttää kumppanista.
Joskus arki etäännyttä niin, ettei ole enää paluuta koko parisuhteeseen. Tai sitten käy niin hyvin, että koska havahdutaan, löydetään parisuhteessa jokin uusi taso, uudet tavat olla läsnä parisuhteelle ja tulevaisuus yhdessä voi jatkua. Herätys parisuhteen tilaan tulee, kun on vaikeaa olla yhdessä, mietitään jo mahdollista eroa tai toinen parisuhteessa on ollut uskoton.
Parisuhde on kuin linnake
Kuvaan parisuhdetta linnakkeena. Vallihauta on rakkaus ja laskusilta linnakkeeseen tahto. Rakkaudelliset arkiset parisuhdeteot ovat linnakkeen muurin pinta. Tekojen vähentyessä tai unohtuessa ei yhden tiilen rapautuminen tee parisuhteelle hallaa.
Puhurit, sade, tuisku ovat elämässä kohtaamiamme haasteita. Ne rapauttavat linnakkeen pintaa. Tarpeeksi paljon kun on puutetta parisuhdeteoista ja elämässä tuulee ja tuiskuaa, alkavat tiilet putoilla, lohkeilla ja syntyy aukkoja.
Linnake ei ole enää entisensä, ei yhtä vahva ja vallihautakin voi kuivua auringonpaahtaessa. Parisuhde on altis “viholliselle”. Parisuhteessa on tilaa jollekin kolmannelle, ihmiselle tai asialle.
Kun parisuhteesta häviää tahto, laskeutuu silta suoraan linnakkeen sisälle ja se mahdollistaa sisällepääsyn tai uloslähdön.
Elämässä tapahtuu myös asioita, jotka haastavat parisuhdetta
Jokaisen elämässä tapahtuu asioita, jotka haastavat elämän. Elämä ei meillä kenelläkään ole pelkkää auringonpaistetta ja makeaa hattaraa. Välillä elämä runnoo ja kuura yltää sieluun saakka.
Elämänhaasteita on monenlaisia. Niiden rankkuutta emme voi vertailla keskenään. Jokainen me koemme erilaiset tilanteet hyvin eri tavoin. Se mikä toiselle on pikkujuttu, voi olla toiselle todella iso ja lamauttava kokemus. Asiat riippuvat siitä millaisia olemme ja mitä olemme elämässä kohdanneet. Olen sitä mieltä, että joillekin kuorma on kohtuuttoman raskas. On ihmisiä, jotka saavat kantaakseen huomattavasti enemmän kuin ihmisen kantokyky on.
Kumppanisi ei välttämättä reagoi haasteisiin kuten sinä
Parisuhteessakin suhtautuminen elämänhaasteisiin on hyvin erilaista. Kumppani ei välttämättä reagoi tilanteeseen tai tapahtumaan samalla tavalla tai samassa ajassa. Minun ja mieheni suru tyttäremme kuoleman jälkeen näyttäytyi hyvin eri tavoin. Minä surin näkyvästi puhumalla ja kirjoittamalla sekä muiden ihmisten seurassa heti kuoleman alkuhetkistä lähtien.
Mieheni tuki minua ja kun koki, että jaksan seisoa taas omilla jaloillani, hän sai tilaa omalle surulleen. Suru oli hänelle henkilökohtaista, hiljaista pohdintaa yksinäisinä hetkinä. Olemme niin erilaisia kaikissa tunteissamme.
Elämänhaasteissa punnitaan arjen rakkauspankin talletukset
On tosiasia, että kaikki haasteet eivät yhdistä, vaan on asioita elämässä, jotka myös erottavat. Siksi olisi merkityksellistä, että perusarjessa huomioisimme parisuhteemme, toisemme. Oppisimme suhteen alkuhuuman haihduttua yhä jakamaan itsestämme muutakin kuin pintaa.
Sitten kun tulee haastava aika, niin olisimme yhä lähellä toisiamme ja tuntisimme toistemme sekä itsemme tarpeet. Osaisimme sanoittaa niitä. Pyytää apua kumppaniltamme ja tukeutua häneen.
Kun elämässä tulee tiukka hetki, parisuhteen lujuus testataan. Silloin ei aikoinaan järjestetyt satunnaiset treffit välttämättä uppoavaa laivaa ja sammuvaa intohimoa sytytä uudelleen. Näissä hetkissä kysytään tahtoa ja rakkautta. Sitä miten paljon rakkauspankkiin on aikoinaan talletettu arjessa. Kuinka paljon on ollut tekoja, läsnäoloa ja tarpeiden kohtaamista.
Vaikutamme ympäristöömme
Kaikissa suhteissa on haavoja. Jokaisessa suhteessa tulee kompurointia. Tarkoituksena on yhdessä tarkastella kompuroinnin aiheuttamia hiertymiä, haavoja ja muita ruhjeita. Kuulen, että mitä mikään auttaa, kun toinen ei muutu tai ei halua terapiaa tai keskustella. Elämme aina yhteydessä toisiimme.
Kun itsessämme tapahtuu muutos tarkasteltuamme toimintaamme ja tultuamme tietoisemmaksi itsestämme, vaikuttaa se aina myös ympäristöömme. Voi olla, ettet näe haluamaasi vaikutusta heti, mutta muutoksesi vaikuttaa ympäristöösi.
Arkiset parisuhdeteot ovat ydinjuttu. Kun elämä tuntuu raskaalta ja omat voimat ovat vähissä, on uskallettava käpertyä kumppanin iholle ja tankattava siinä rakkautta. Kun tästä ihostelusta on tehty rutiini tai rakkaudellinen rituaali, ei se tunnu omituiselta tai työläältä, kun elämä on uuvuttavaa.
Kuuntele Pauliinan Rakkaus on tekoja arjessa -kirja äänikirjana esimerkiksi täältä.
