Mielessä on pimeitä luolia, joihin arkailemme tutustua. Jokaisella on niissä omat lohikärmeensä. Mitä jos, me kannammekin mukanamme monia asioita joita etsimme itsemme ulkopuolelta? Jospa jotkin aarteista joita etsimme, ovatkin parhaassa mahdollisessa piilopaikassa, etsijässä itsessään?
“Rohkeus ei ole pelon puutetta, vaan sen ylittämistä” – Mark Twain
Rohkeus ei ole sitä, että lakkaa pelkäämästä, vaan tekee juuri siksi ja siitä huolimatta, sillä tietää sen tuovan meitä syvempään yhteyteen niin itsemme, kuin muiden ja itse elämän kanssa.
Pimeys on valon puutetta. Se mikä on meille itsessämme pimennossa, on mitä emme itsessämme vielä tunne, minne emme ole vielä suunnanneet tietoisuuden valoa. Pelon toisella puolella on vapaus. Pimeys muuntuu valoksi siinä pisteessä, missä tuntemattomasta tulee tunnettua ja jossa haaste alkaa näkyä siunauksena. Itse matka, on matka itseen.
