Surulla on monet kasvot. Se on tunne, joka liittyy menetyksiin. Se tulee, asettuu ihmiseen ja lähtee sitten, kun se on tehnyt työnsä. Se hidastaa, hiljentää, masentaa ja vie voimia. Pappi, sielunhoidon asiantuntija ja skeematerapeutti Miia Moision uutuuskirja Lupa surra antaa luvan surra kaikkea, mistä on päättänyt luopua tai joutunut luopumaan.
“Terapeuttina kohtaan ihmisiä kaikenlaisten elämän- ja kuolemansurujen äärellä. Iloitsen niistä hetkistä, kun suru näyttäytyy ja tulee itkuna ulos. Tiedän, miten eheyttävää sureminen on, vaikka se sattuu. Jokainen itku sulattaa jäävuorta, joka ihmisen sisällä on”, sanoo Miia.
Tässä Miian 7 lohduttavaa ajatusta surevalle:
1. Suru hidastaa ja hiljentää. Niin sen kuuluu tehdä, jotta mieli ehtii mukaan siihen, mitä sen pitää käsitellä.
2. Suru tarvitsee aikaa. Älä kiirehti surua. Suru vie enemmän aikaa kuin alussa osaat kuvitella. Eniten suru kuitenkin sattuu heti menetyksen tapahduttua ja pikkuhiljaa laimenee.
3. Aika auttaa. Tätä ei välttämättä halua kuulla heti, kun menetys on tapahtunut. Ja silti aika parantaa ihan vääjäämättä. Aika on armollinen, siihen voi luottaa.
4. Suru lähtee suremalla. Suruun on vain yksi lääke ja se on sureminen. Jos et osaa tai pysty suremaan, hae apua.
5. Jokainen suree omalla tavallaan, sinun tapasi on ihan oikea.
6. Suru on välttelemisen ja kohtaamisen tanssia. Kun surua uskaltaa ja pystyy katsomaan, on jo hyväksymisen ja sopeutumisen tiellä.
7. Sureminen ei tarkoita sitä, että unohtaa. Suru muuttaa muotoaan kovasta ikävästä hiljaiseksi kaipaukseksi.
Kurkkaa kirja:
