Kirjoittaja Jenni Skyttä-Forssell on freelancer-kirjoittaja, joka on työskennellyt vuosia erityislasten parissa. Hän kirjoittaa eri medioihin ja on julkaissut runokirjan Saippuakuplia Kaarlensillalla vuonna 2017.
Vaikeneminen on kultaa, yleensä. Joskus kuitenkin kannattaa avata suunsa, jos haluaa toisen antavan sen mitä tarvitsee. Ihmisillä on monia kieliä sanoa ”minä rakastan” ja ”välitän sinusta”. Me kaikki haluamme tulla nähdyksi ja kuulluksi suhteessa. Oli se sitten romanttinen tai ystäväpohjainen suhde. Haluamme tuntea olevamme ymmärrettyjä, tuntea olevamme turvassa.
Hyvin usein kuitenkin unohdamme kertoa toiselle mitä haluamme. Valvomme puoliyötä miettien miksi se toinen halusi taaskin katsoa elokuvaa kotisohvalla, eikä panostaa suhteeseen millään tavoin. Kolmen aikaan yöllä alkaa olla jo täysi varmuus siitä, että suhde vetelee viimeisiään ja puolison tunteet ovat hiipuneet eikä mitään ole tehtävissä.
Toisaalta miten toinen voisi lukea ajatuksiasi romanttisesta kynttiläillallisesta, jos et ole sanallakaan sanonut kaipaavasi sellaista. Jos olet esittänyt toiveen yhteisestä illasta voi se toisen rakkauden kielellä tarkoittaa elokuvaa kotosohvalla vierekkäin istuen. Silloin toinen voi todellakin olla autuaan tietämätön omista haluistasi koska hänelle yhteinen ilta tarkoittaa eri asioita.
Kannattaa siis jo toivetta esittäessä ilmaista omat tarpeensa ja halunsa eikä puhua vain sinne päin ja olettaa toisen ymmärtävän. Epämääräisyys nimittäin hyvin usein lisää epämääräisyyttä. Yleensä ei kannata olettaa, koska silloin kun oletat, olet aika varmasti hiihtämässä jo väärällä ladulla. Jos oletat jotain, kannattaa aina varmistaa.
Kyllä, ansaitsen kaiken minkä tarvitsen
Olen pohtinut paljon sitä, kuinka itse toimin tietyissä tilanteissa, kun petyn siihen, etten saanut sitä mitä olisin tarvinnut. Hyvin usein en ole sanonut tarvettani toiselle, vaan olen puhunut metsästä, kun olisi pitänyt nimetä puita. Mistä kukaan voi tietää, että tarkoitan koivua, jos puhun ylipäätään vain metsästä.
Niinpä monien pettymyksien saattelemana olen harjoitellut sanomaan asiat ja toiveet toiselle selkeästi. Se on vähän kuin lähtisi yhteiselle matkalle. Heti matkan suunnitteluvaiheessa kerron mitä minä matkalta haluan. Jos kaipaan lepoa, on ehkä turha lähteä miljoonakaupunkiin ihmisvilinän keskelle ihastelemaan Mona Lisaa ja se kannattaa kertoa heti toiselle.
Muuten siinä käy niin, että huomaat jolkottelevasi maan alla ja maan päällä museoiden aukioloaikoihin itsesi sitoen, koska matkakumppanisi haluaa niin. Siitähän seuraa lopuksi varmasti suukopua, kun levon toivossa ja tarpeessa et ole ehtinyt istahtaa muuta kuin gallerian aulassa.
Jos toiveen matkan tulevasta sisällöstä kertoo jo suunnitteluvaiheessa, ymmärtää toinenkin minkä tyyppinen matka on kyseessä ja voi hän itse päättää, onko matka ylipäätään sellainen mihin hän haluaa lähteä.
Monesti olen myös miettinyt, ansaitsenko sen kaiken mitä tarvitsen. Niin kovin sitä on tottunut siihen, että omien tarpeiden kertominen on jäänyt sen toisen tarpeiden toteuttamisen jalkoihin, ettei oikein edes itse ymmärrä ansaitsevansa itse ihan samaa. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta kuten kaikki tiedämme, se ei ole sitä.
Se on kuitenkin aivan mahtava tunne, kun saa sen mitä tarvitsee ja se on hyvin vapauttavaa, kun on rohkeutta pyytää. Se on nimittäin niin, että mitä enemmän alkaa puhumaan haluistaan, sitä enemmän saa. Olen myös huomannut omien ihmissuhteiden voivan paljon paremmin. Siinä kävi aivan toisinpäin kuin kuvittelin. Ajattelin nimittäin, että muutun vaativaksi ja karkotan kaikki läheltäni. Näin ei kuitenkaan ole, ei ollenkaan, ja ihmissuhteeni ovat muuttuneet paljon rikkaammiksi ja antoisammiksi kuin aiemmin. Ristiriitoja ei juurikaan ole, kun niille ei ole ollut rakennusaineita ja rikkimenon sijaan suhteet ovatkin eheytyneet.
Uskalla pyytää mitä tarvitset
Suuria väärinymmärryksiä aiheuttaa usein myös toisen murheiden kuuntelu ja lohduttaminen. Jos kaipaa lohdutusta, mutta ei ohjeita, kannattaa sanoa, että olkapää riittää. Ihmisillä on luontainen tapa käyttäytyä toista kohtaan lohdutustilanteissa niin kuin he toivoisivat itseään kohtaan toimittavan. Tämä ei vaan aina toimi sille toiselle.
Useimmat meistä olemme olleet tilanteessa, jossa kerrot huolistasi ja toiselta tulee ohjetta ja niksiä, vaikka olisit vain itse halunnut avautua vaikeasta tilanteesta. Se tuntuu kuormittavalta, varsinkin jos olisit halunnut vain puhua.
Sen sijaan, että kokisit huojennusta ja lohdutetuksi tulemisen helpotusta oletkin entistä kuormittuneempi, koska toisen piirtämä pikakartta ei sovi millään lailla omaan tilanteeseesi. Sinulla on oikeus kertoa tarpeistasi ilman, että sinun tarvitsee pelätä vastareaktiota. Jos haluat ohjeita, pyydä niitä, jos et halua, ilmaise tarpeesi tulla vain kuulluksi. Monet ihmissuhteet kaatuvat juuri näihin väärinymmärryksiin. Vaikka toinen apua ja neuvoja tarjotessaan tarkoittaa vain hyvää.
Kuulluksi tuleminen on herkkä asia, pienikin särö vuorovaikutuksessa voi tuoda torjutuksi tulemisen tunteen. Joskus ratkaisukeskeisenä ihmisenä pelkkänä olkapäänä oleminen on haasteellista, mutta toisaalta samalla hyvin vapauttavaa. Sinä riität.
Väärinymmärrykset kasvavat usein kuin pienistä virroista ja ovat lopulta vaahtoava meri, josta on vaikea ja miltei mahdotonta alkaa kaivelemaan niiden syntyä. Joskus on vaikea kertoa omista tarpeistaan toiselle ja joissain tapauksissa omia tarpeitaan ei edes tunnista. Luonnollisesti silloin niistä kertominen toiselle on lähes mahdotonta. Yleensä turhautuminen on tunne, joka ilmenee silloin kun et oikein tiedä mitä tarvitset. Silloin kannattaakin miettiä mikä on tunne turhautumisen takana. Tarve on aina tunteen takana. Positiivinen tunne kertoo tarpeen tyydyttyneen ja negatiiviset tunteet kielivät tarpeen jääneen johonkin kaiken muun alle.
Jos koet vaikeuksia kertoa tarpeistasi, niin mieti joka päivä ainakin yksi tarve. Voit aloittaa, vaikka nälällä. Silloin haluat ruokaa. Olkoot vaikka kuinka yksinkertaista, mutta perustarpeista on helpoin aloittaa. Uskalla olla avoin. Ansaitset jokaisen tunteen eikä kukaan voi määritellä tai olettaa millaiset tarpeet sinulla tulisi olla. Jos haluat jotain, pyydä.
