”Näin pääset kuntoon kesän jälkeen”
”Nämä ruoat laihduttavat eniten”
”Näin pääset eroon vyötärölle kertyneestä vararenkaasta”
Me saamme jatkuvasti infoa siitä, miten ja miksi jokaisen juhlapyhän tai loman jälkeen tulisi laihduttaa. Ohjeita siitä, miten kilojen kertymisen voi välttää. Ja jos ei onnistunut välttämään – löytää takuulla vinkkejä siihen, miten tuon syntisen teon saisi mahdollisimman nopeasti pikanikseillä korjattua. Ikään kuin jokaisesta nautinnosta tulisi jollain tapaa sakottaa tai tuntea syyllisyyttä.
Minäkin olen tuntenut syyllisyyttä. Kun kesällä olen syönyt jäätelön, olen miettinyt sitä syödessäni, monenko kilometrin lenkkiä sen kuluttaminen vaatisi. Olen ahdistunut, kun viikon lomareissulla on tullut syötyä epämääräisesti ja enemmän kuin normaalissa arjessa. Lomamatkalta kotiin palatessani olen tehnyt tiukan suunnitelman siitä, mitä nyt saisin syödä ja kuinka pitkään ”detox”-dieettini kestäisi. Minulle se, että painoni oli noussut, oli katastrofi. Olen lukenut todennäköisesti jokaikisen laihdutusniksin ja -jutun, jossa listataan nestettä poistavia ruokia.
Vielä syömishäiriöstä toipumisen jälkeen olen ollut hyvin kriittinen kehoani kohtaan ja tuominnut, tuntenut syyllisyyttä herkkujen syömisestä, epäsäännöllisistä ruoka-ajoista tai ylipäätään elämän erilaisista nautinnoista.
Enää ei onneksi ole niin.
Kun nykyisin törmään laihdutusvinkkeihin, pikanikseihin, ja herkutteluista syyllistämiseen, en osaa kuin ihmetellä.
Miten rentoutumisesta, syömisestä ja nautinnosta on tullut asia, josta jälkikäteen tulisi itseään rangaista?
Olen tehnyt vuosien mittaan paljon työtä sen eteen, että olen päässyt irti omista kohtuuttomista vaatimuksista kehoani kohtaan. Yhtä paljon olen tehnyt työtä sen eteen, että olen alkanut luottaa kehooni. Minun ei tarvitse enää kontrolloida tai rangaista kehoani – voin elää, ja antaa kehoni tasapainottaa itseään omalla tavallaan.
Meidän ei pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, että nautimme elämästä.
Jos lomailun aikana keho kerää nestettä muutamia kiloja, sen ei pitäisi olla elämää suurempi asia. Kenenkään ei pitäisi kokea ahdistusta siitä, jos paino nousee. Tai laskee. Muutos on luonnollista.
Sen sijaan, että aloittaisit ankaran laihdutuskuurin, luo itsellesi arkirutiini, jossa voit hyvin.
Millaista ravintoa kehosi kaipaa? Millaista liikettä? Minkä verran lepoa? Mikä tekee sinulle hyvää? Jos – ja kun – oppii kuuntelemaan kehoaan, luo hiljalleen vankan perustan, josta poikkeaminen lomilla, juhlissa ja kaikissa kissanristiäisissä, ei muuta eikä kaada mitään. Kun pohjalla on vankka perusta, oma hyvinvoinnin hellivä arkirutiini, ei tuon rutiinin rikkomisen jälkeen tarvitse erityisiä toimenpiteitä. Ei tarvitse säätää, laskea, analysoida, tutkia kaupassa tuotteiden ravintosisältöjä tai jättää syömättä illallista. Kun alkaa kuulla sitä, mitä keho todellisuudessa kaipaa, oppii luottamaan.
Kun luottaa kehoonsa, voi vain antaa sen olla.
Ja tiedäthän, kehosi kiittää sinua siitä. Sillä se osaa itse, jokainen hetki, hakeutua kohti tasapainoa.
