Pyysimme teitä lukijoitamme jakamaan ihanan muiston isästä Facebookissa ja Instagramissa. ♥ Tällaisia muistoja te jaoitte:
- Isän tuki ja turva, asiassa kun asiassa. Tärkeänä jäänyt mieleen sanat lapsuudesta ja nuoruudesta; ei ole sellaista asiaa, mitä ei uskaltaisi isälle kertoa.
- Pelkäsin kummituksia. Isä sanoi; että jos näät kummituksen, niin pyydä se iltakaakaolle. Ajattelin, että no, ei ne kovin pelottavia voi olla, kerta isä ne kaakaolle pyysi. En enää sen jälkeen pelännyt.
- Parhaita muistoja ovat metsäretket ja termariin pakatut voileivät. Huolehtiminen, seikkailumieli ja luonnon kauneuden kohtaaminen turvallisessa seurassa.
- “Rakastan äitiäsi aina, mutta joskus rakkaus muuttuu. Rakkaus silti pysyy” sanoi isäni, vaikka oli eronnut äidistä ja minä itkin miksi niin kävi. Tämä hetki toi lämmön sisimpääni iskää kohtaan vaikka olin ensin niin vihainen. Rakkaus pysyy ♥
- Muistan yhä isän työpaidan tuoksun: halattiin pienenä aina töihin lähtiessä tai kotiin palattaessa. Isä on auttanut minua läpi elämän, aivan pienissä arkisissa teoissa hän näyttää huolenpitoaan ja rakkauttaan.
- Nyt pari vuotta sitten maailma murjoi. Isä tunnisti kivun ilman sanoja, ja otti aikuisen tytön syliin ja halasi. En ikinä unohda isän rakkautta.
- Pienestä saakka isäni on aina vilkuttanut minulle (kerrostalon 3.krs) ikkunasta kun olen lähtenyt kotiin. Edelleen 28-vuotiaana käännyn vielä parkkipaikalla katsomaan onko hän vilkuttamassa ja edelleen on, joka kerta.
- Kun olin pieni tyttö, ehkä 10-vuotias ja iskä lähti aikaisin aamulla työmatkalle. Hän kävi mun sängynreunalla silittämässä päätä, peitteli ja kuiskasi, että “rakastan sinua”. Isäni ei tiennyt eikä edelleenkään tiedä, että kuulin nuo sanat, unen läpi tai havahduin hereille. Hän ei kovin usein suoraan sanonut rakastavansa. Tuo hetki jäänyt mieleeni ja muistelen sitä lämmin olo sydämessä, olen aina tiennyt kuitenkin, että olen rakastettu.
- Kun olin pieni iskä lauloi aina iltalalaulun. Se oli hänen itse tekemä. Ei se nuotissa mennyt mutta siihen oli hyvä ja turvallista nukahtaa.
- Isälläni oli lapsuudessani aikaa auttaa läksyissä, leikkiä, lukea, elää arjessa aktiivisesti mukana. Nyt samasta läsnäolosta pääsevät nauttimaan lapsenlapsetkin, mitä on koskettavaa seurata.
- Se hetki, kun 43- vuotiaana vihdoinkin tapasin biologisen isäni… sitä olin odottanut melkein koko ikäni.
- Isä opetti minut ajamaan pyörällä. Piti tarakasta kiinni kun ajoin sitten työnsi vähän vauhtia ja päästi irti. Ja minähän opin ajamaan. Voi sitä riemua!
- Sanat, jotka on painuneet syvälle sisälleni ovat: ”mitä ikinä tapahtuisikaan muista, sä olet tärkeintä mulle koko maailmassa.”
Tutustu Isä kerro minulle -kirjaan TÄÄLLÄ
