Onko sinunkin vaikea tehdä valintoja? – Siirry ajelehtimisesta oman elämäsi ohjaksiin

Olen huomannut, että mitä parempi tunnen olevani tekemään valintoja, sitä tukevamman otteen saan elämästäni. Tunne siitä, että teen oikeita valintoja elämässä, luo sisäistä vahvuutta.

Tyytyväisyyden tunne oikeisiin valintoihin voi kohdistua päivittäisiin valintoihin, kuten valinnat ruokakaupassa, tai isompiin, esimerkiksi työhön liittyviin valintoihin. Kokonaisvaltainen tyytyväisyyden ja onnistumisen tunne omaa elämää kohtaa kasvaa, kun omiin pieniin ja isoihin valintoihin on tyytyväinen. Miten tämän tyytyväisyyden tunteen voi saavuttaa?

Kokeile tehdä päätös jossakin isossa asiassa, joka sinua on vaivannut

Jotta omiin valintoihin voi löytää sisäistä varmuutta ja selkeyttä, on keskeistä pysähtyä itsensä äärelle joka päivä. Joka aamu olisi hyvä löytää jonkinlainen voimaantumisen tunne, ja halu ryhtyä hommiin, mitä ne ikinä kenelläkin ovat.

Luulen, että usein tarvitaan päätöstä päästää irti jostakin vaikeasta asiasta. Kun omaan riippuvuuteen tuskastuu riittävästi, tekee päätöksen siitä, että ”nyt saa riittää” ja onnistuu pysymään päätöksessään, saa uusia voimia ja selkeyttä seuraaviin valintoihin. Jokainen sisäisen äänen kuuntelemisesta kummunnut valinta toimia tietyllä tavalla vie eteenpäin ja kasvattaa sisäistä vahvuutta. Itselläni keskeinen käännöskohta tyytyväisyydessä omiin valintoihin on ollut irtipäästäminen riippuvuudesta hyväksynnän hakemiseen ihmisiltä.

Kun minulla oli hyvin vaikea vaihe elämässäni, tein kuin muumio päivittäisiä askareita, mutta asiat (ja valinnat) eivät olleet lainkaan niin sanotusti hyppysissäni. Ahdistuin kaikesta – koska minulla ei oikeasti ollut voimia tehdä kaikkea mitä tein tai yhtään mitään. Tällöin parasta on irtaantua kaikesta, mikä ei ole aivan pakollista ja yrittää levätä, mietiskellä ja nukkua mahdollisimman paljon. Minulle alkoi pikku hiljaa nousta voimia tehdä valintoja ja vähän kerrallaan asioita päivässä.

Kuuntele, miltä sinusta valintaa tehdessä tuntuu

Muistan nuorena tyttönä ajatelleeni, että en ole oikein hyvä tekemään päätöksiä. Ajattelin, että on toisaalta hyvä, kun antaa asioiden muhia päässä ja päätyy tekemään tai jättämään jotakin tekemättä. Ystäväni, joka on ollut masentunut, sanoo hänellä olevan tunne siitä, että hän ajelehtii. Ajattelin itse aiemmin, että ajelehtiminen on luonteva tapa päätyä asioihin. Tällöin ei tarvitse tehdä päätöksiä, eikä tule tehneeksi huonoja valintoja. Todellisuudessa tällöin ei kuitenkaan usein osaa oikein kuunnella itseään ja tunteitaan.

Olen huomannut, että elämässä päätyy tosiaan aina tekemään ”jotain” – kivojakin asioita – mutta kuitenkin saattaa tuntua, että on oman elämänsä sivustakatsoja. Vaikka asiat, joita päätyisi tekemään olisivat mukavia, on kuin jokin palanen olisi hukassa, eikä olo välttämättä ole tyytyväinen. Elämänhallinnan tunne on korvaamaton sisäinen voimavara.

Ei tosiaan ole aina niin merkityksellistä, mitä tekee, vaan millaisen sisäisen prosessin seurauksena on päätynyt sitä tekemään. Millaisesta sisäisestä tietoisuudesta ja tunteesta halumme ja valintamme nousevat? Eiväthän ne ole ainoastaan järkipäätöksiä?

Olen ihaillut ihmisiä, jotka ovat hyviä ja reippaita tekemään valintoja elämässään. Huomaan, että kuljen itsekin sitä kohti ja valintojen tekeminen on minulle nykyään paljon helpompaa. Kuuntelen myös sitä, millainen tunnetila minulle mistäkin ajatuksesta tulee. Kehokin yrittää viestiä, milloin jonkin asian tekemisen ajatteleminen tuntuu hyvältä ja milloin huonolta.

Kun tietää, mitä tahtoo, välttyy turhalta jossittelulta ja sitkuttelulta – ja energiaa säästyy muuhun. <3