“Tuska kumpuaa paljon sieltä, että omat odotukset eivät täytykään. Ihmeitä on alkanut tapahtua, kun olen vähentänyt odotuksia ja lisännyt arvostusta ja kiitollisuutta. Tälle vuodelle otin yhden kantavan teeman: ILO. Sieltä käsin olen tehnyt päätöksiä, enkä ole ikinä voinut paremmin. Luulen, että tajuan edes vähän, mitä prosessista nauttiminen oikeasti tarkoittaa.” – Sanna Kämäräinen
Vuonna 2014 kiekonheittäjä Sanna Kämäräinen sijoittui EM-kisojen loppukilpailun seitsemänneksi, ja seuraavana vuonna hän heitti MM-kisarajan rikki ja oli uransa huipulla. Kämäräinen oli ladannut koko elämänsä urheiluun ja menestykseen. Kaikki oli mahdollista, unelma oli käsillä. Ja urheilu oli kaikki, koko elämä. Mutta sitten alkoivat vaikeudet: selästä löydettiin välilevyn pullistuma, eikä urheilu ollut enää mahdollista – useista yrityksistä huolimatta. Kun on panostanut koko elämänsä johonkin, sen menettäminen ei ole helppoa.
Kesällä 2018 Kämäräinen pääsi palaamaan taas kiekkorinkiin – 977 päivää edellisestä kisasta. Muutaman kisan jälkeen Kämäräinen rikkoi EM-kisarajan, ja heittää nyt uutena ihmisenä kiekkoa. Ilolla. Mutta mitä on tapahtunut Kämäräisen mielessä ja elämässä noiden 977 päivän aikana? Kuinka hän pääsi pimeydestä valoon? Mitä voimme oppia huippu-urheilijalta vaikeuksien kohtaamisesta?
Kerro tunteesta, kun tajusit, että koko ura on vaakalaudalla ja kaikki tehty työ menettää merkityksensä?
”Mahdollisen uran lopun iskeydyttyä tajuntaan se oli kokonaisvaltainen koko kehon valtaansa ottava tunne: epäuskoa, epäreiluutta, tuskaa ja vihaa. Miksi minut on laitettu tälle polulle, jos se näin lässähtäen loppuu? Olin urheillut kiilto silmissä ja tuli sydämessä yli 15 vuotta, enkä halunnut hyväksyä, että tämä voi oikeasti olla loppu.”
Mikä oli ensimmäinen parantava kokemus, jonka koit pettymysten sarjan jälkeen?
“Yksi herättävä ja parantava hetki tulee mieleen: Pian sen jälkeen, kun olin kyynelsilmin päättänyt asettaa terveyden tuloksen edelle, ja vetäydyin Amsterdamin EM-kilpailuista kesän 2016 kynnyksellä ja luovuin Olympia-unelmasta, isoja vastoinkäymisiä elämässään kohdannut ystäväni sanoi minulle uskaliaasti: ”Sanna, tämä voi olla parasta mitä sinulle on tapahtunut.” Jossain syvällä läikähti tuolloin lämpimästi, vaikka pinnalla vastustus oli kova. Huh, kuinka paljon viisautta tuossa lauseessa lopulta olikaan…
Olin jo vuosia tuossa vaiheessa etsinyt vastauksia elämän suuriin kysymyksiin, mutta nyt se etsintä kiihtyi. Kuuntelin monien henkisten opettajien puheita Youtubesta, ja kirjat ovat olleet parhaita ystäviä lähiystäviä ohella. Merkittäviä kirjoja ovat olleet mm. Tommy Hellstenin useat kirjat, Michael A. Singerin Kahleeton Sielu, Neale Donald Walschin Keskusteluja Jumalan Kanssa ja Rebecca Campbellin Light Is The New Black. Hidasta elämää -kirjoista Katri Syvärisen Löydä elämän taika ja Tara Langen Tikapuut rakkauteen ovat olleet erityisen koskettavia itselle, ja niitä suosittelen aina lämmöllä eteenpäin.”
“Me ei usein nähdä omaa kauneutta täydessä loistossaan, ja siksi on tärkeää muistuttaa siitä toisiamme ja valaa uskoa toisen mahdollisuuksiin.” –Sanna Kämäräinen
Millaisia tukea olet saanut muilta ihmisiltä muutaman viime vuoden aikana?
”Ihmiset ovat olleet suurin auttava tekijä. Erityisesti olen saanut uusia ystäviä, jotka eivät tunne minua urheilijana, ja syvästi sielua koskettava asia on ollut, että heidän mielestään olen huipputyyppi ilman urheiluakin. Aikaisemmin ajattelin, että urheillessa olen elementissäni ja silloin loistan kaikkein kirkkaimmin, mutta he näkevät minussa olevan suuren valon, vaikka vain olen. Se on ihmeellinen kokemus.
Siksi kannustan aina sanomaan toiselle sen kaiken hyvän, mitä hänessä näet. Voimme tuoda toisistamme esiin piileviä voimavaroja, ominaisuuksia ja kykyjä, ja niiden huomaaminen voi muuttaa toisen elämän! Me ei usein nähdä omaa kauneutta täydessä loistossaan, ja siksi on tärkeää muistuttaa siitä toisiamme ja valaa uskoa toisen mahdollisuuksiin.
Omalla valmentajalla Frantz Krugerilla oli myös tärkeä rooli, sillä hän antoi minulle tilaa käydä prosessia läpi. Meidän suhteemme on aina perustunut luottamukseen, ja siksi uskalsin kertoa myös lopettamisajatuksista ja siitä, että olen tosi väsynyt käymään tätä ”taistelua”. Hän sanoi olevansa siinä ja että tullaan olemaan ystäviä, mitä tahansa tapahtuukin. Minun tarvinnut pelätä hylätyksi tulemista. Tämä on ehkä hienointa, mitä toiselle voi sanoa vaikeassa tilanteessa.
Henkisen valmentajan kanssa teimme paljon töitä tunteiden kanssa, ja hän on opettanut minua kohtaamaan ja hyväksymään kaikki tunteet. Tunnetyöskentelyn taitoja pitäisi opettaa kouluissa!
Luin myös paljon tarinoita miten muut ovat kohdanneet vaikeudet ja päässeet eteenpäin entistä vahvempina ja sain niistä voimaa. Mm. elämänkerrat ovat tähän loistavia, koska sieltä saa täydemmän kuvan ihmisen elämästä. Usein joku henkilö tunnetaan onnistumisista, mutta emme tiedä, mitä kaikkea menestyksen taakse verhoutuu.
Koen saaneeni niin paljon apua, että itselle on kasvanut entistä suurempi halu auttaa taas vastavuoroisesti muita. Se on yksi syy, miksi olen kertonut omasta prosessista, ettei samoja asioita pyörittelevien tarvitse tuntea olevansa yksin. Kukaan meistä ei ole yksin, vaikka se siltä monesti vaikeuksien keskellä tuntuukin.”
“Suurin muutos on sallivuus itseä kohtaan, koska olen ollut todella ankara itselleni.” –Sanna Kämäräinen
Miten loukkaantuminen ja siitä seurannut oma henkinen prosessisi ovat vaikuttaneet elämänasenteeseesi ja elämääsi?
”Tony Robbins on sanonut: “trade your expectations for appreciation and your whole world changes” (vaihda odotuksesi kiitollisuuteen, ja koko maailmasi muuttuu). Tämä on totta. Tuska kumpuaa paljon sieltä, että omat odotukset eivät täytykään. Ihmeitä on alkanut tapahtua, kun olen vähentänyt odotuksia ja lisännyt arvostusta ja kiitollisuutta. Tälle vuodelle otin yhden kantavan teeman: ILO. Sieltä käsin olen tehnyt päätöksiä, enkä ole ikinä voinut paremmin. Luulen, että tajuan edes vähän, mitä prosessista nauttiminen oikeasti tarkoittaa.
Suurin muutos on sallivuus itseä kohtaan, koska olen ollut todella ankara itselleni. Esimerkiksi käsitteet sisäinen kriitikko ja sisäinen viisaus ovat saaneet ihan uuden merkityksen, kun niiden kanssa on tehnyt syväsukelluken omaan sisäiseen maailmaan. Se tuo tietoisuuteen asioita, jota parantavat koko pakettia: kehoa, mieltä ja sielua.
Osaan pyytää apua ja näyttää heikkoutta, mitä en ole nähnyt olevan hyväksyttävää kovassa urheilumaailmassa. Mitään pahaa ei kuitenkaan ole tapahtunut, päinvastoin, sillä ihmiset nousevat auttamaan.
“Vaikka edelleen tapahtuu kaikenlaista, niin jotenkin on sellainen rauha ja hiljainen tieto, että kaikki menee hyvin.” –Sanna Kämäräinen
Välitän vähemmän siitä, mitä muut minusta ajattelevat. En ole uskaltanut olla täysillä minä, koska pelkäsin olevani aivan liikaa. Liian puhelias, liian äänekäs, liian näkyvä. Minulla on ollut kova miellyttämisen halu, enkä ole halunnut ärsyttää ketään, joten olen koittanut sopeutua ja olla vähän vähemmän isoissa porukoissa. Nyt ymmärrän, että jos minun olemiseni ärsyttää jotakuta, kun tarkoitukseni ei ole satuttaa ketään, niin sillä ihmisellä on siten mahdollisuus tarkastella itseään, että miksi siitä triggeröityy. Psykologian opiskelu ja ihmisen käyttäytymisen ymmärtäminen on tuonut tähän apua. Oloni on vapaampi ja uskallan ilmaista itseäni laajemmin.
Kun urheilukupla puhkesi, minulle aukesi uusia maailmoja, joiden olemassaolosta en tiennyt mitään. ”Ai tällaistakin on olemassa”, oli viime kesän ehkä eniten käyttämäni lausahdus. Maailma olikin täynnä mahdollisuuksia, joita en ollut ennen tiedostanut.
Lisäksi elämään on löytynyt sisältä sellainen syvä luottamus. Vaikka edelleen tapahtuu kaikenlaista, niin jotenkin on sellainen rauha ja hiljainen tieto, että kaikki menee hyvin.”
“Minä en ole ajatukseni, en tunteeni, en kehoni.” –Sanna Kämäräinen
Mitä olet oppinut itsestäsi ja elämästä kokemustesi myötä?
“Minä en ole ajatukseni, en tunteeni, en kehoni. Vanhat tavat olla minä ovat rikkoutuneet, ja olen upealla matkalla selvittämässä sitä, kuka oikeasti olen.
Tietoisuuden laajeneminen tuo oppia toisensa perään. Olen oppinut tunteista, uskomuksista ja rajoittavista uskomuksista, egosta, unelmista, uudenlaisesta tavoitteiden asettamisesta, kutsumuksesta, ihmisten hyvyydestä, menetyksestä ja menestymisestä.
Myös kirjoista luetut viisaat lauseet elämästä ovat saaneet syvempää merkitystä.”
Miksi teet sitä, mitä teet?
”Pysähdyin kolme vuotta sitten ensimmäisen kerran kunnolla tämän kysymyksen äärelle, ja sieltä osa asioista on muuttunut. Silloin kirjoitin:
– Tämä on kutsumukseni.
– Näin palvelen parhaiten yhteiskuntaa.
– Haluan selvittää kuinka hyvä voin olla ja näyttää muille, mihin sisimmässäni tiedän pystyväni.
– Palo sisälläni käskee tekemään tätä.
Minulla on ollut valtava palo sisällä urheiluun, mutta se ei aina lähtenyt terveistä lähtökohdista. Jälkeenpäin olen tajunnut, että tietynlainen (sisäinen) pakko suorastaan ajoi tekemään urheilua liiankin kanssa ja riittämättömyyden tunne puski harjoittelemaan kaiken varalta aina vähän enemmän, ettei menestyminen jäisi ainakaan omasta työstä kiinni. Sitten kun asiat eivät menneet kuten halusi, niin ”mikään mitä teen ei riitä, minä en riitä” -mentaliteetti vasta pääsikin valloilleen, koska olin yrittänyt tehdä kaiken täydellisesti, kuten huippu-urheilijan kuuluu.
Nyt kirjoitan:
– Tämä on osa polkuani ja kutsumustani, ja näin tällä hetkellä parhaiten ilmennän itseäni. Sydämelläni on vielä laulu laulettavana.
– Urheilun kautta voin tuoda iloa ja inspiroida ihmisiä, ja saada kauttani kulkevan viestin kuuluviin.
– Haluan näyttää toisenlaisen tien tehdä (huippu-)urheilua, syvästi itseä ja kehoaan kunnioittavalla tavalla. Omien rajojen haastaminen on mahdollista tehdä hieman lempeämmällä tavalla.
– Urheilu on minun välineeni oppia asioita itsestä ja universumista.
Opit nostattavat jatkuvasti tunteita tarkasteltavaksi ja hyväksyttäviksi. Uskon, että tukahdetut emootiot aiheuttavat vastustusta ja jännitteitä, ja ne ovat supistavia energioita. Minä haluan olla auki, ja siksi nykyään harjoittelen kiittämään, kun minulle tuodaan esimerkiksi epäonnistumisen pelon tai kritiikin ja arvostelun pelon tunteita kohdattaviksi. Vaikka näitäkin olen käsitellyt paljon, niin silti niitä tulee eri kerroksista pintaan.
Niin kauan kun vastustan tilannetta, se jatkuu. Sanonta ”laivat purjehtivat satamaan tyynen meren halki” on niin totta minulle. Mitä siunaus ikinä se oma laiva onkaan, niin vastustus aiheuttaa myrskyä, jolloin laiva ei pääse perille. Vastustamattomuus tyynnyttää meren. Ei tämä aina onnistu, mutta olen hyvä harjoittelemaan ja jos jotain urheilu on opettanut, että mitä tahansa voi oppia, jos sitä jaksaa harjoitella.
Minun ei myöskään tarvitse todistaa tai näyttää enää kenellekään mitään. Minä olen arvokas tällaisena. Minun ei ole enää pakko urheillla, mutta olen kiitollinen, kun saan.”
Kuka tai mitä olisit ilman tätä kokemusta?
”Valmentajani sanoi minulle keväällä, että olen täysin eri ihminen, kuin syksyllä 2015. Kasvu on ollut valtava ja että nyt näen isomman kuvan.”
“Ei tarvitse olla reipas ja ajatella koko ajan positiivisesti. Itse olin niin hyvä tsemppaamaan itseä, että tajusin vasta myöhemmin liimaavani hyviä ajatuksia ahdistavien ajatusten ja tunteiden päälle.” – Sanna Kämäräinen
Jos joku kamppailee juuri nyt vaikeiden asioiden keskellä ja mieli sukeltaa, mitä haluaisit sanoa hänelle?
“Jos voisin antaa ainoastaan yhden neuvon, niin se olisi: puhu, kerro ja/tai kirjoita kaikesta siitä, mitä on mielen päällä – ystävälle tai perheenjäsenelle tai vaikka päiväkirjalle. Itselleni vertaistuki oli supertärkeää, eli että sain jutella jonkun sellaisen kanssa, joka oli käynyt läpi samantapaisia asioita.
Hae myös mahdollisuuksien mukaan ammattiapua. Itselläni henkiset valmentajat ja myös psykoterapia oli isossa roolissa omassa prosessissa.
Tiedän omasta kokemuksesta, miten vaikeaa voi olla paljastaa sisintä ja sitä miltä oikeasti tuntuu. Tee se vaikka pelottaa, sinulla on lupa tuntea! On niin tärkeää tuntea tunteet, etteivät ne pakkaudu sisälle. Mitään pahaa ei tapahtu, kun olet rohkeasti aito sinä. Se tuo vapautta ja helpottaa, edes vähän, ja se on alku.
Ei tarvitse olla reipas ja ajatella koko ajan positiivisesti. Itse olin niin hyvä tsemppaamaan itseä, että tajusin vasta myöhemmin liimaavani hyviä ajatuksia ahdistavien ajatusten ja tunteiden päälle, sen sijaan, että olisin kysynyt mitä sanottavaa niillä on minulle.”
Jos joku läheinen kamppailee vaikeiden asioiden kanssa, mitä hänelle kannattaa sanoa?
“Tämä on varmasti todella yksilökohtaista, mutta ainakin jos sanoo, että on tukena ja auttaa no matter what, ei voi mennä pieleen.
Minulle parasta oli, kun annettiin tilaa olla surullinen ja tuntea tunteita ja purkaa ajatuksia tunti toisensa perään. Myös läheiseltä vaatii kärsivällisyyttä kuunnella ja käydä samoja asioita läpi kerta toisensa jälkeen.
Minulle tuli myös helposti olo, että omat murheet eivät ole niin isoja maailman katastrofien mittakaavassa, että viitsiikö niistä edes puhua. Kuitenkaan en ikinä aliarvioisi kenenkään toisen murhetta. Siksi on hyvä kannustaa toista puhumaan, mutta ei painostaa. Apua ei kannata tuputtaa, jos toinen ei sitä ole valmis ottamaan vastaan. Kunhan toinen tietää, että juttukaveri on olemassa, kun sitä tarvisee.”
Miten voimme tsempata sut parhaaseen fiilikseen ja sitä myötä pitkään kiekkokaareen EM-kisoissa?
“Uskon vahvasti, että asiat tapahtuvat, kuten niiden on tarkoitus, joten toivomalla mulle parasta mahdollista tulosta korkeimman parhaan mukaan. Hyvät ajatukset ja energia löytävät aina tiensä perille vastaanottajalle!
Haluan vielä korostaa, että juuri tämä urheilussa onkin hienoa, että opetellaan kannustamaan kaveria. Samaa lämpöä kun antaa ystäville ja työkavereille ja vaikka ihan tuntemattomillekin heidän pyrkimyksissään, niin maailmasta tulee hurjan paljon parempi paikka!”
Kannustuksia voi lähettää sekä Sannan kisatunnelmia ja sisäistä viisautta seurata Instagramissa: @sannakamarainen
Kuvat: Anssi Mäkinen, anselmus.net
Naisten kiekonheitto EM-kisoissa 2018:
Karsinta: To 9.8. klo 9.30
Finaali: La 11.8. klo 20.25
