Kirjoittaja Outi-Maija Itkonen ihmettelee kirjoituksissaan elämän monimuotoisuutta ja taianomaisuutta.
”Hiero hiekka silmistäsi pois.
Nukkuva on maailmasi, vain jos sen nukkua annat.
Herää oman elämäsi kauneuteen ja
ihaile omaa luomustasi, jonka harkiten olet
elämäsi matkalla, omin ajatuksin luonut.Tässä hetkessä piilee taikavoima.
Voima, joka synnyttää maailmoja
Voima, joka ravistelee uskomuksia
Millainen on sinun maailmasi, johon päätät herätä?”
Kuolema ja elämän päättyminen on asia, mitä emme mielellämme ajattele. Kuolema saa meissä aikaan ahdistusta. Kuolema on hyvästit. Kuolema on se, joka vie rakkaamme meidän luotamme pois. Sitä ei voi ennustaa ja se herättää meissä tarpeen pohtia, mitä sen jälkeen tapahtuu, sen sijaan, että antaisimme itsemme sille, mitä tapahtuu ennen sitä.
Elämäsi tarkoitus, on onnellisuutesi. Totta kai se on. Mitä muutakaan se voisi olla? Kovin usein, elämän tarkoitusta pohtiessamme, siirrämme huomiomme maallisiin asioihin. Konkretiaan. Haluamme saavuttaa jotain tulevaisuudessa, niin kuin se tulevaisuus olisi jollakin tapaa taattu. Siirrämme jatkuvasti haaveitamme ja saavutuksia tulevaisuuteen. Sinne ’sitten, kun’ -hetkeen. Samalla nykyisyyden lipuen taianomaisuudessaan ohitsemme.
Jos vain tietäisimme, milloin elämämme päättyy, meidän olisi helppo tehdä suunnitelma koko elämällemme, eikö? Vaan siunattu on tietämättömyytemme, opettaessaan meitä pysymään kiinni hetkessä. Jos sinä kuolisit tänään ja katsoisit elämääsi taaksepäin, millaisena se sinulle näyttäytyisi? Jäikö jokin odottamaan sitä tulevaan, mitä ei koskaan tullut?
Tämä ihmiselo, on kuin päivä huvipuistossa. Voit joko istua huvipuiston laitamilla. Katsoa ja odottaa, että jonot lyhenevät, jotta voit sitten mennä aivan vapaasti. Ehkä sinua hieman pelottaa. Tai et ehkä ole varma, missä kaikissa laitteissa haluaisit käydä. Ehkä haluat ensin kuulla, mitkä huvituksia sinulle suositellaan, mitä muut ovat mieltä. Ehkä odotat päivän hieman rauhoittuvan, jotta voit sitten rauhassa nauttia huvituksista. Vaan sää muuttuu ja huvipuisto suljetaan. Sinne jäi huvittelut. Lähtiessäsi portilta, tunnet pienen piston sydänalassasi, olisi pitänyt mennä heti. Koko päivä meni ohi odotellessa, etkä saa sitä enää takaisin.
Tuona päivänä huvipuistossa, voit myös valita rientää suurella ilolla ihmettelemään kaikkia huvituksia, mitä olet aina halunnut kokeilla. Osa ehkä hieman jännittää, mutta kun haluat kokea, niin pieni määrä perhosia vatsanpohjallakaan ei haittaa. Jokaisen huvin jälkeen hiuksesi on hieman enemmän sekaisin, välität siitä hieman vähemmän, olet hieman rohkeampi ja hymy kasvoillasi levenee. Ehkä joidenkin huvitusten jälkeen toteat: ”Ei enää ikinä!” ja naurahdat sillekin. Sää muuttuu ja huvipuisto sulkeutuu. Olitkin jo hieman väsynyt kaiken sen nauramisen ja kieppumisen jälkeen. Kun kuljet portista ulos, sydänalasi täyttää kiitollisuus riemuisasta päivästä, kokemuksista ja siitä ilosta, jonka muiden kanssa päivän aikana sait jakaa.
Näetkös, avaimet onnellisuuteesi ja elämääsi, on käsissäsi. Miten sinä vietät päiväsi elämäsi huvipuistossa?
