Hassua miten joku asia, yksinkertainen, voi itselle olla melkein käsittämätön. Perusajatukseni on tässä se, että sisäinen maailmani heijastuu ulkoiseen maailmaani ja päinvastoin.
Mitkä asiat paljastavat kertovat siitä, ettet arvosta itseäsi? Mietin joitain asioita, keksi sinä lisää ja kerro niistä kommenttiketjussa, jos haluat pohtia aihetta yhdessä (Huom. seuraavat asiat voivat johtua muustakin kuin itsearvostuksesta; saamattomuudesta, väsymyksestä, masennuksesta, elämäntilanteesta ja vaikka mistä muusta tahansa).
Et arvosta itseäsi, jos…
Et pidä itsestäsi fyysisesti huolta
Jos annat hiustesi hapsottaa miten sattuu, et edes viitsi pestä tai leikkauttaa niitä silloin tällöin, paljastan, ettei sinulla ole niin väliä. Kun jätät liikkumisen väliin ja ”lepäilet”, löystyt ja lamaannut, oletko silloin arvokas itsellesi? Oletko mielestäsi arvokas, jos syöt mitä sattuu etkä välitä siitä, mitä ravintoköyhä ruoka sinulle tekee? Saatat sanoa, että ”ihan sama”, joka saattaa oikeasti paljastaa sen, ettei asia ole ihan sama vaan enemmänkin nolottaa, se ettei saa aikaiseksi.
Annat kotisi olla kuin kaatopaikka
Jos normaalisti nautit kauniista ja siististä kodista, oletko sen arvoinen, että elät sotkun ja lian keskellä? Sotku saattaa paljastaa sen, mitä sisälläsi tunnet. Joskus sisäinen sotku näkyy ulkoisena sotkuna. Joskus taas hellittäminen kotiasioissa (ja kaikessa muussakin) kielii itsensä arvostamisesta. Asioilla on aina kääntöpuolensa ja vielä senkin asian kääntöpuoli.
Kuljet vaatteissa, joissa et tunne oloasi hyväksi
Sisäinen arvostus näkyy vaatetuksessa. Ajattele ihmistä, joka pukeutuu kauniisti ja kantaa vaatteensa ylväästi. Eikö hänen olemuksensa paljasta sen, että hän kokee olevansa vaatteidensa arvoinen? Itse tunnen arvostavani itseäni naisena kaikkein eniten silloin, kun puen kesämekon ja sujautan jalkaani korkokengät. Se ei ole se juttu, että vaatteet ovat kalliit vaan se, että vaatteissa on hyvä olla ja oma ryhti suoristuu.
Jäät parisuhteeseen tai muihin ihmissuhteisiin, joissa on paha olla
Annatko toisen kohdella sinua huonosti? Saako toinen voimaan sinut huonosti? Ei välttämättä ihan suoranaisella kaltoin kohtelullakaan vaan jättämällä sinut huomiotta henkisesti ja fyysisesti, ei auta vaikka pyydät apua, ei ole läsnä vaan melkein kaikki muu tuntuu hänestä tärkeämmältä kuin sinä. Oletko sen arvoinen, että tartut tilanteeseen ja kerrot avoimesti, mitä tunnet ja toivot? Ja jos ei muutosta tapahdu, jäätkö odottamaan vai kiität ja heippa.
Siedät työpaikkaa, joka ei edistä hyvinvointiasi
Joudutko joka aamu repimään itsesi sängystä työpaikkaan, joka ei todellakaan vastaa unelmiesi työpaikkaa? Oletko sen arvoinen, ettet voi toteuttaa omia unelmiasi ja elämäntehtävääsi, mikä se sitten onkin? Tunnetko olevasi hyväksikäytetty ja tekeväsi työtä työn vaatimuksiin nähden ihan liian pienellä palkalla.
Mikään asia ei ole näin yksinkertainen, mutta ehkä tavoitat pointin? Sen että ulkoinen elämämme paljastaa ainakin osan siitä, miten paljon arvostamme itseämme. Joku voi sanoa, että ei ole rahaa, ei mahdollisuutta eikä jaksa. Ymmärrän ihmisyyden ja inhimillisyyden ja kaikki rajoitteet, oikeasti ymmärrän. Mutta silti – koetko olevasi kaiken hyvän arvoinen? Asiaa voi vähän pyöritellä mielessään ja kysellä, mitkä kaikki asiat omassa elämässä vaikuttavat itsearvostukseen.
Minä jään nyt kyselemään, että olenko sen arvoinen, että imuroin kissankarvat olkkarin matolta 🙂
