Elämäni ensimmäisenä äitienpäivänä 14 vuotta sitten oli kaunis kesäisen lämmin päivä, kuten tänään. Tosin olin niin naatti univajeen takia, että en muista tuosta päivästä juuri mitään muuta kuin sen, että tein pahennusta herättävän, mutta omaa jaksamistani palvelevan ratkaisun: lähetin mieheni vauvan kanssa oman äitinsä luo ja menin itse viettämään äitienpäivää oman äitini, tätini ja isoäitini kanssa. Isä ja lapsi pärjäsivät hyvin ja kotiin palatessani olin rennompi kuin pitkiin aikoihin.
Esikoiseni viihtyi ainoastaan sylissä, nukkui huonosti ja huusi kaikki illat. Jos nyt voisin neuvoa silloista stressaantunutta itseäni, antaisin itselleni seuraavat neuvot:
- Ole armollisempi itsellesi. Maailmassa ei ole yhtäkään äitiä, joka ei olisi koskaan tehnyt yhtäkään virhettä.
- Älä lue vauvapalstojen neuvoja ja lannistu kun ne eivät toimi sinun lapsesi kanssa. Kuuntele itseäsi ja opettele tuntemaan lapsesi rytmi.
- Säilytä kontakti ulkomaailmaan ja pyydä enemmän apua.
- Puhu tunteistasi ja itke kun siltä tuntuu. Aina ei tarvitse olla urhea ja pärjäävä.
- Vauvan itku ei ole sinun syytäsi, etkä ole huono äiti jos et saa lastasi heti rauhoittumaan.
- Tee jotain hauskaa aina kun suinkin jaksat.
- Saat olla väsynyt ja vihainenkin. Se on ihan ok.
- Suorita vähemmän. Jos et jaksa laittaa ruokaa, syökää eineksiä.
- Salli itsellesi kaikkea mahdollista hyvää ja ihanaa. Kun sinulla on hyvä, perheelläsi on hyvä.
- Paina jokainen ihana hetki sydämeesi. Lapset kasvavat valtavan nopeasti.
Kun nyt muistelen monen vuoden takaisia aikoja, on helppo hymähdellä huvittuneena ja tuntea myötätuntoa silloista ylirasittunutta itseäni kohtaan. Kunpa olisin silloin osannut vetää henkeä ja sietää epätäydellisyyttä tietäen, että se kaikki helpottaa muutaman kuukauden kuluessa. Olisin antanut tiskien olla silloin kun oli tilaisuus levätä. Olisin syöttänyt perheelle pakastepizzaa puoli vuotta yhteen soittoon. Olisin pessyt vähemmän pyykkiä. Olisin useammin paennut hetkeksi paikalta ja tehnyt jotain kivaa. Olisin kuunnellut vähemmän muita ja enemmän omaa intuitiotani.
(Ote kirjasta Lasten oppeja äideille, Otava 2018)
Lempeyttä, armollisuutta, iloa ja rakkautta jokaiselle äidille ja äidiksi tulevalle ja ihanaa omannäköistä äitienpäivää!
