Jokainen miettii joskus kuka oikein on ja mistä merkityksellinen elämä löytyy. Elämä voi tuntua suurelta palapeliltä, jonka palaset ovat hukassa. Riippumatta olosuhteista, sinussa on aina voimaa ja lämpöä – se kirkas kohta, joka tietää, ja jossa olo on kotoisa.
Etsiminen itsessään on hassu konsepti. Se on niin arkipäiväinen ja toisaalta ikiaikainen osa ihmisyyttä, ettet ehkä edes huomaa sitä. Tai sitten todellakin huomaat jonkin puuttuvan ja etsit sitä – työstä, toisista ihmisistä tai maailman ääristä. ”Jos se ja se asia, ihminen tai olosuhde vain olisi kohdillaan, sitten kaikki toimisi.” Tunnistatko tämän ehdollisen ajatuksen? Lupaus elämän sujuvuudesta tuntuu olevan ihan nurkan takana. ”Kun tämän vielä ratkaisen, sitten!” Kyse voi olla myös epämääräisestä kaipuusta. Et ihan tiedä mitä ja minne kaipaat, mutta jonnekin. Sen kun vielä saisi selville, että minne.
Joskus etsijän matka tuntuu tosi pitkältä. Elämä voi ryttyillä ihan oikeasti ja eteen tulla hankaliakin juttuja. Niiden takanakin on kuitenkin rauhaa. Vaikeimmissa hetkissä voikin yllättäen nähdä selvästi ja tuntea elämän ihan lähellä, itsessään.
Syvä, rauhallinen elämän totuudellisuus ei hätkähdä kiireestä, metelistä tai oikeastaan mistään.
Se on sinussa ja minussa koko ajan, jos vain huomaamme. Se on ikäänkuin näkymätöntä, mutta silti näkyvissä. Nähdäkseen täytyy olla silmät tai sydän tietyssä asennossa.
Etsijästä löytäjäksi
Jos tahdot etsimisen sijasta keskittyä yhä enemmän löytämiseen, tässä kaksi ehdotusta, jotka ovat sekä haastavia että yksinkertaisia toteuttaa:
- Suuntaa huomio sisäiseen ulkoisen sijasta. Viisausperinteet kautta aikojen ovat sanoneet samaa: se mitä etsimme ei löydy ulkopuolelta, vaan sisäänpäin katsomalla. Kun huomaat etsiväsi rakkautta, tasapainoa tai hyvää oloa ulkopuoleltasi, mieti voisitko löytää sen jo sisältäsi tai miten voisit luoda sitä? Sen sijaan että odotat maailman vastaavan toiveisiisi, pyri sinä vastaamaan niihin, vaikka sitten haparoiden. Jos kaipaat rakkautta, rakasta!
- Suuntaa huomio tähän hetkeen menneen tai tulevan sijasta. Tätä yksinkertaista ohjetta toistetaan usein, mutta pelkkä tiedollinen ymmärrys ei riitä. Oivallus on elettävä todeksi omakohtaisesti, käytännössä. Huomaa se, mitä jo olet. Suojele sitä hyvää ja inspiroivaa, mikä sinussa on. Anna sille tilaa. Ruoki olemassaolevaa, nyt. Niin se voi kasvaa luonnolliseen potentiaaliinsa hetki kerrallaan. Kaikki merkittävä tuleva syntyy tästä hetkestä käsin. Menneisyyden haavaa tai haikeutta voit myöskin hoitaa tässä ja nyt. Olisiko mahdollista antaa myös kaiken sen vaikean, mikä on, olla? Voisiko sen sietää?
Etsijän tie vie kotiin
Sinun ei tarvitse matkata maailman ääriin löytääksesi. Kun kaipaat, kaipaatkin ehkä ”vain” itseäsi täydesti saapuvaksi. Tämä on lohdullinen ajatus. Voit löytää kaiken tarpeellisen tai ainakin sen mitä liikkeelle lähtöön tarvitaan, ihan vaan sinusta. Sinä olet se aarrearkku, jossa vastaukset odottavat. Löytämisen odotettu kliimaksi ei olekaan mitään kummallista, vaan ihmisyyttä, jossa näkökulma on tarkentunut ja inhimillistynyt.
Kotona – tuo sana tuo lohdullisen olon, eikö? Ei tarvitse mennä minnekään, voi olla rauhassa.
Mitään muuta ei elämä lopulta pyydä, kuin että olisit kotonasi sinussa. Se on sekä tosi vähän ja että tosi paljon pyydetty! Että tuntisit, kuten kolmevuotias eräänä kauniina hetkenä: ”Tässä on se ainoa paikka, missä mä haluan olla.” Kun olet kotonasi sinussa, olet kotonasi koko maailmassa.
Muista myös Etsijän kirja (Otava/Hidasta elämää 2017).
Artikkelikuva: Lari Laasjärvi PhotoGraphy, laasjarvi.lari@gmail.com
