Luonnossa käveleminen on hyvä tapa mielen hiljentämiselle ja kehotietoisuuden vahvistamiselle.
“Meditaatioharjoitukseksi” käy parhaiten kävely, joka on tavoitteetonta. On erilaista lähteä luontoon päämäärättömästi vaeltelemaan kuin siirtyä tavoitteellisesti kotoa kauppaan, jolloin kävely on enemmän suorittamista. Kauppakävelyllä huomio on usein pelkästään ajatuksissa eikä niinkään kehossa tai ympäristön tarkkailussa. Ympäristön tarkkaileminen on hermostomme tasapainolle tärkeää siksi, että silloin aivojen kapasiteettia käytetään aistihavaintoihin (nykyhetkessä tapahtuvat asiat) ja ajattelulle (menneisyyteen tai tulevaisuuteen liittyen) jää vähemmän tilaa.
Kehotietoisuuden tavoittaminen voi olla aluksi hankalampaa liikkeessä kuin paikallaan. Vielä haasteellisempaa on pysyä täysin läsnä kehossaan ja tietoisena keskustellessaan toisten ihmisten kanssa, jolloin tunteet ja ajatukset ottavat helposti vallan. On ihan luonnollista uppoutua keskusteluun, mutta omituisten tunteiden tai ajatusten noustessa olisi mukava olla tietoisempi siitä, mitä itsessä tapahtui. Itsetietoisuuden lisääminen kannattaa aloittaa yksin olemisella ja testata sitten oivalluksiaan toisten kanssa ollessa.
Lähde kävelylle ilman päämäärää. Lähde ulkoilemaan ja kävelemään tutkien ympäristösi yksityiskohtia, ilman ajatusta siitä, mihin olet menossa. Ei liikunnan tai minkään muunkaan asian vuoksi. Avaa vain ovi ja lähde seikkailemaan. Parasta on mennä luontoon, puistoon tai rannalle, koska kaunis luontoympäristö rauhoittaa hermostoa. Luontoympäristön kehovaikutus on edullisempi (äänimaisema, visuaalinen taidemaisema, tuoksut, mikrobit) kuin betonimaisemassa.
Kävelymeditaatiossa on hyvä kävellä hitaasti ja tietoisesti niin, että vie huomionsa pelkästään omaan liikkeeseensä. Aina, kun huomiosi karkaa ajatuksiin, vie huomiosi takaisin kehontuntemuksiisi, hengitykseesi tai aistihavaintoihisi.
Luontokävelyn lisäksi voit ottaa päivän aikana kävellen tapahtuvista siirtymistä palautumishetken. Kävelyharjoituksen yksinkertainen idea on, että aina kun mielesi alkaa esimerkiksi palaverista toiseen kävellessä harhailla, vaikka juuri sillä hetkellä olisi hyvä nollata pää hetkeksi, palauta huomiosi kävelemiseen ja siihen paikkaan, missä olet. Palauta huomiosi siihen, mitä on ympärilläsi, käytävän yksityiskohtiin, ääniin, jalkoihisi, vatsaasi, hengitykseesi eli siihen, miltä kehossasi tuntuu. Tarkkaile aisteillasi ympäristöäsi ja itseäsi. Näin palaudut läsnä olevaksi.
Kävelystään, kuten vähän kaikesta elämässään, voi tulla tietoisemmaksi ja oppia uusia oivalluksia itsestä.
