Jani Alatalo johtaa hyvinvointi- ja paikallishallintoasiakkuuksiin erikoistunutta BI-tiimiä CGI:llä. Janin suurin rakkaus kohdistuu kuitenkin perheeseen. Alati muotoaan muuttavasta rintamamiestalosta on omaan elämään lähtenyt jo kourallinen lapsia.
Reippaasti nyt. Vaatteet päälle. Kengät jalkaan. Mennään nyt! Meillä on nyt vähän kiire, että iskä ehtii töihin. Ainakin 27 erilaista patistusta. Tyttö tarhaan. Itkuisena. Minulla hiki pinnassa ja hermo kireänä, syketaso yli 160 ja otsasuoni sykkii. Liikenteen joukkoon. Ei takuulla turvallista. Kehällä ruuhka jo ennen Pukinmäkeä. Palaveri alkaa pian, en ehdi millään. Sitä on siirrettävä. Vielä vähemmän turvallista.
Perille päästyäni pysähdyin hetkeksi. Tajusin, että tällaisissa aamuissa ei ole mitään järkeä. Ei kenenkään kannalta. Pelkkää pahaa mieltä ja harmia. Päätin, että huomisaamuna minulla ei ole kiire. En patista kertaakaan. Olen läsnä, autan, juttelen. Mennään yhdessä. Pestään kädet, yhdessä. Aamupalapöytään saakka. Kavereita tuli juttelemaan. Niin monta pientä hymyä ja ne hymyt tarttuivat. Kuin aurinko olisi paistanut marraskuun aamussa. Syke normaali. Iloinen mieli. Sähköpostit ja palaverivalmistelu kotoa. Ruuhkan mentyä konttorille. Työnantajani voitti. Monin tavoin.
Jäin kerrasta koukkuun. Aloin olla aamulla tarhassa odotettu vieras. Päivä päivältä isompi lauma lapsia oli vastassa. Sain aamuihini pieniä hymyjä, kirkkaita silmiä ilon aiheita. “Outo mies tulee”, huusi Otto yhtenä aamuna. Olin outo. Vanhempi, jolla oli aikaa huomata muitakin lapsia. Sanoa muutama sana. Hieman hassutellakin. Kerran sain kupin kahvia hoitajilta, kun jäin aamupalapöytään juttelemaan lasten kanssa. Puurot menivät alas ilman patistelua.
Aloin katsella ympärilleni: toisille valoisasti jutteleva ihminen on outo paitsi tarhassa, myös työpaikalla. Kyllä niitäkin näkyy, mutta ovat niin harvassa, että erottuvat.
Kävin viime keväänä Elevatorilla Mirko Häyrisen vetämässä palautevalmennuksessa. Se oli todella hyvä, mutta todella outo. Harjoittelimme vahvistavaa palautteen antamista ja erikoista siinä oli se, että tuntui ihan oikeasti hyvältä saada kannustavaa palautetta, vaikka kumpikin osapuolista tiesi sen falskiksi.
En saanut oppeja oikein käytäntöön, vaikka muutamaa kollegaa kokeiluillani järkytinkin. Tuli lomat, tuli uusi työ. Kiireelle on niin helppo antaa periksi. Otsa kiristyy, suoni tykyttää, hymy hyytyy, kun on ihmeissään uuden edessä. Mirkon opit tulivat mieleeni kun viime viikolla törmäsin hyvin outoon tilanteeseen: Aloitimme palaveria, jossa oli määrä tehdä päätöksiä hankalan asian äärellä. Huoneeseen tuli kaksi iloisesti hymyilevää lakimiestä. Saimme asian käsiteltyä, pääsimme eteenpäin. Vaikea asia ei tuntunut mahdottomalta, kun sitä sai käsitellä hyväksyvästi hymyilevässä seurassa. Kuin pieni aurinko olisi paistanut toimistoharmauden keskellä.
Mietin, että tuon minä haluan oppia. Säteillä samalla tavalla iloa ja energiaa ympärilleni. Toki he olivat valmistautuneet, toki he tiesivät miten mennä eteenpäin. Hyvä valmistautuminen yhdistettynä iloiseen esiintymiseen. Saisinkonhan sen tarttumaan tiimiini? Vaatii varmasti jatkuvaa kohtaamista, aitoa tutustumista, työn läheltä seuraamista, kysymistä, vahvistavaa palautetta. Esimiestyötä siis. Ja monta hymyä ihan esimerkin vuoksi.
Suunnittelen ihmiskoetta. Se alkaa tänään. Luotan Mirkon oppiin: Hymyn ja ilon ei tarvitse alkaa aitona. Mutta se voi muuttua aidoksi. Kokeilen paria iloista sanaa heti aamulla. Tuntemattomillekin työkavereille. Aloitan iloisella mielellä palaverin. Jos asia on niin tärkeä, että se vaatii aikani, se on varmasti ansainnut hymynkin. Voi olla, että aloitan jo kotona.
Tiedän, että laiskuus, väsymys ja vanhat tottumukset on voitettava. Mutta niin on kaikissa muissakin muutoksissa.
Tänä syksynä nuorimmainenkin aloitti koulun. Oloni on haikea. Sain niistä aamuista lopulta niin paljon. Monta sydämeen jäänyttä hymyä. Myös aika vahvan yhteyden lapsiini ja heidän kavereihinsa. Ja tärkeän opin: jos jokin on tärkeää, on sille annettava aikaa. Hyvin kohdennettuna.
Haastan seuraavaksi kirjoittajaksi Senior Vice President HRD Sirkkaliisa Kulmalan Valiolta.
Jani Alatalo
Johtaja, Tietovarasto- ja analytiikkapalvelut
CGI
