Pitääkö hidastaa silloinkin, kun tuntuu ettei ehdi?

Minulla on työhuoneen seinällä kortti, jossa lukee ”Laiskottelu on parhaimmillaan silloin, kun olisi oikein paljon tekemistä.” Ymmärrän sen niin, että juuri kaikkein pahimmassa kiireessä pysähtyminen ja laiskottelu tulisi eniten tarpeeseen. Silti viime viikolla tuskailin työkaverille, että juuri nyt en vain pysty pysähtymään tai pohtimaan omaa jaksamistani. Nyt on pakko puskea. Tiesin myös, että on minun vuoroni kirjoittaa tämä blogi ja nurisin vähän, että juuri nyt ei yhtään tunnu hitaalta vanhemmuudelta. Silloin työkaverit sanoivat, että kirjoita sitten siitä.

Töissä loppukevät on aina melkoisen kiireistä aikaa ja toukokuun lopulle ajoittuvat kaikki lasten koulujen ja harrastusten kevätjuhlat. Voi olla, että viikko on iltoja myöten täysi. Meidän perhettämme ilahduttaa vielä venynyt putkiremontti. Silloin, kun kalenteri on täysi, voi tuntua kohtuuttomalta vaatimus pysähtymiseen tai asioiden rajaamiseen. Joskus onkin vain helpottavinta todeta, että juuri nyt asioita on niin paljon, että en todellakaan pysähdy. Nyt painetaan päälle, suoritetaan kaikki pakolliset asiat ja vasta hetken päästä taas hengitellään. 

Itselleni toimii hyvin se, että joskus annankin periksi kiireelle. Oleellista tässä tavassa on, että kiire ei saa jatkua liian pitkään ja sen jälkeen on annettava itselleen lupa ja aikaa palautua. Omat rajat on myös syytä tunnistaa ja tuntea. Minä en kuormitu ajoittaisesta kiireestä ja stressistä, kunhan saan sen jälkeen palautua rauhassa. Loputon hidastamisen vaatimus voi alkaa tuntua kuormittavalta, jos ei se sovi omalle luonteelle tai jos elämä ei juuri tässä hetkessä veny siihen. Silloin on paikallaan tunnustaa, että kiirekin voi olla ystävä.

Tässäkin pätee viisaus, että itseään kannattaa kuunnella ja tehdä ratkaisuja jotka omalla kohdalla toimivat. Myös hidastamisessa voi ulkoinen suorittaminen tuntua muuten, no suorittamiselta. Kiireellä ja stressillä on kuitenkin oltava takaraja, jonka jälkeen otetaan aikaa palautumiselle, muuten oma kuormitus voi kasvaa liian suureksi.

Meidän perheessä toukokuussa ei yritetäkään ottaa rauhallisesti vaan istutaan kevätjuhlissa, hommataan opettajille lahjoja, touhutaan ja mennään. Kesällä emme sitten teekään mitään ihmeellistä. Tälle kesälle suunnitelmat ovat tasan siinä, että mökkeillään. Mökillä aika pysähtyy ja päivän ohjelma on täysi jo siitä, että pitää käydä kaupassa tai lämmittää sauna. Ja kun olen kesän saanut vain olla, vailla aikatauluja ja ohjelmaa, levänneenä, jaksan taas syksyn kiireet ja touhun.

Kiireen keskellä on kuitenkin hyvä katsoa kalenterista takaraja kiireen sietämiselle. Deadlinen ystävänä pidän siitä, että myös kiireellä on päättymispäivänsä ja tiedän, että sen jälkeen lepo odottaa

Pauliina Lehtinen
Toiminnanjohtaja
Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
  • Löydä elämän taika – Tehtäväkirja

    17,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Elämää voi aina parantaa -kirja

    28,50  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Lasten omat voimakortit

    24,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin