Missä luuraa leikkirauha?

Kirjoittaja Maria Mäkelä on kotiäiti ja osa-aikainen kouluttaja, joka opettelee tietoisempaa, armollisempaa suhtautumista itseen, lapsiin ja elämään. Taustalla on TM:n koulutus ja työt uskonnon, psykologian sekä luokanopettajana. Leikkipedagogina hän haluaa lisätä tietoisuutta luovan leikkimisen merkityksestä lapsen hyvinvoinnille sekä aikuisen hyvinvointitaitojen merkityksestä lapsen kehittymiselle. www.leikiniloa.fi


Lapsi on herkkä olento. Hän vaistoaa lähellään olevien aikuisten tunnetilat kuten epävarmuuden, stressin tai surun usein jopa ennen kuin aikuiset itse niitä tiedostavat. Samoin lapsi tunnistaa aikuisessa ilon, onnellisuuden, kiitollisuuden ja rakkauden. Lapsella on taipumus imeä häntä hoitavan aikuisen tunnetila omaksi tunnetilakseen. Meillä aikuisilla on siis suuri vastuu siitä, millaisten tunteiden vaikutuspiirissä lapsemme kasvavat.

Leikkivä lapsi on onnellinen

Yksi hyvä keino lukea lapsen tunnetilaa ja hänen tulkintaansa kodin tai hoitopaikan ilmapiiristä on seurata hänen leikkimistapojaan. Jotta lapsi pystyisi leikkimään oma-aloitteisesti luovaa mielikuvitusleikkiä, ympäröivän tunneilmapiirin olisi hyvä olla riittävän turvallinen, riittävän välittävä ja riittävän armollinen. Jos lapsi leikkii omaehtoista luovaa leikkiä, yleensä perusasiat ovat kunnossa. Täydellisyyttä ei kannata tavoitella, koska jos niin tehdään, ainakin tuo kolmas kohta eli armollisuus jää toteutumatta, ja helposti turvallisuuden tunne sekä välittämisen kokemuskin kärsii.

Aito läsnäolo tuo turvaa

Turvallisuus muodostuu monista käytännön asioista kuten lapsen perustarpeiden – nälän, janon ja unentarpeen – tyydyttämisestä ajallaan. Näiden lisäksi se, että aikuinen ottaa vastuun omista tunteistaan ja omasta hyvinvoinnistaan, tuo lapselle turvallisuuden tunnetta. Näin aikuinen voi kohdata myös lapsen tunneryöpyt myötätuntoisesti mutta lähtemättä liikaa mukaan kuohuihin.

Olonsa turvalliseksi tunteva lapsi voi elää täysillä leikin maailmoissa, kun ei tarvitse olla varuillaan ja skannailla vaaroja tai riskejä. Joskus lapsi käy kesken leikkien kysymässä aikuiselta jotakin. Jos aikuinen katsoo silmiin ja aidosti kuuntelee lapsen asian, ei ole niin paljon väliä sillä toteuttaako hän lapsen toiveen vai ei. Tärkeintä on läsnäoleva kohtaaminen, jonka avulla lapsi tankkaa lisää turvaa.

Olenko minä tärkeä?

Välittävässä ilmapiirissä jokainen kokee olevansa arvokas ja rakastettu. Lapset kokevat aikuisen välittävän heistä, jos kosketus on lempeää, ääni ystävällinen ja katse hyväksyvä. Leikin maailmassa touhuava lapsi saa lisää puhtia puuhiinsa, jos huomaa aikuisen ihastelevan häntä ja hänen leikkiään.

Jos taas aikuinen väheksyy ja paheksuu leikkiä, se tyrehtyy hyvin äkkiä. Pikalääke riitoihin ja kiukkukohtauksiin on yksinkertaisesesti syli ja lapsentasoinen, aidosti läsnäoleva juttelu pienen mielen mietteistä.

Armollisuus vapauttaa luovuutta

Armollinen asenne itseä ja muita kohtaan sallii inhimillisyyden, virheet ja epätäydellisyyden. Se ei anna lupaa vääriin tekoihin kuten toisen satuttamiseen, mutta on valmis antamaan anteeksi jos joku mokaa. Luovuuden elinehto on tunne, että kaikkea voi kokeilla: ei haittaa vaikka tulos olisi ennakoimaton.

Suorituskeskeisessä, tehokkaassa arjessa armollisuus ja myötätuntoisuus usein unohtuu ja vaihtuu stressiin. Stressi toimii lapsen aivoissa jarrun tavoin. Se on kuin hälytystila, joka estää normaalin toiminnan. Suorittavan aikuisen lähellä lapsi harvoin pystyy leikkimään omaehtoista, luovaa leikkiä.

Sen sijaan, jos aikuinen kykenee hyväksymään oman keskeneräisyytensä, lapsikin kokee olevansa hyväksytty – vaikka on lapsi – pieni, kasvava olento joka leikkiessään aiheuttaa myös epäjärjestystä ja meteliä.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: