Kirjoittaja Camilla Tuominen on Emotion Tracker (www.emotiontracker.fi) start-up yrityksen perustaja ja toimitusjohtaja, tunneluennoitsija, visualisoija sekä kolmen teini-ikää lähestyvän pojan äiti. Camillalta on ilmestynyt Tunnekuvakirja – tunnesekamelskasta tunteiden ymmärtämiseen (Readme.fi 2016) sekä Koululaisen rahakirja (Readme.fi 2016) yhdessä Terhi Majasalmen kanssa. Camillan on visuaalista blogia voi seurata Huffington Postissa. Henkilökuva: Ciin Stenfors
(Readme.fi 2016) sekä Voi ei! Täh! En saa tätä asiaa pois päästäni! Ei se nyt niin iso asia ole! Unohda se! Ei onnistu! Argh!
Jos jotain päätin viisi vuotta sitten kun lähdin nykyiselle tunneyrittäjämatkalleni oli, että en stressaa. Syteen tai saveen, menestystä tai ei, mutta säilyttäisin hyvän oloni ja otin mielenrauhan suurimmaksi menestyksen mittarikseni. Siinä suhteessa hyvin on mennyt: voin laskea yhden käden sormin ne kerrat kun olen tuntenut stressiä tai ahdistusta näiden vuosien aikana (mutta paljon kyllä mm. jännitystä, pelkoa ja epävarmuutta, mutta ne ovat asia erikseen).
Mutta nyt stressi hyökkäsi päälleni. Järjellä katsottuna: minulla ei ollut syytä tuntea näin. Olin tehnyt tälläisen excel-rallin aikaisemminkin, osannut ja selvinnyt. Mutta silti. Huomasin kuinka ajatukset alkoivat kiertää pienempää ja pienempää kehää, järki alkoi sakata, sykkeet nousta, epätoivon meri kutsua.
Mielenkiintoista! Ajattelin illalla kun olin selvinnyt kaikesta ja piirsin päivän tapahtumat muistiin. Silloin tunsin kiitollisuutta, että olin pystynyt seuraamaan stressin toimintaa myös lintuperspektiivistä ja olin päässyt livenä pitkästä aikaa huomaamaan kuinka luennoilla opettamani asiat toimivat käytännössä. Muistin taas kuinka hyviä opettajia vaikeat tunteet ovat – kun ne vain uskalletaan kohdata pullottamisen sijaan. Vaikeat tunteet usein kirkastavat arvojamme ja vievät voimalla kohti päätöksiä. Minä tein oman prosessini ansiosta myös hyvin selkeän ja tärkeän päätöksen.
Näin päiväni eteni ja näin selvisin tunnemyrskystäni.
1. Kun #ahdistuspahdistusepätoivo hyökkää
Niin minä sen nimeän. #ahdistuspahdistusepatoivo. Se tunne kun yrität ja yrität, mutta pikku hiljaa epätoivo alkaa hiipiä mieleesi: selviänkö sittenkään? Ehdinkö? Osaanko? Entä jos? Mitä sitten? Ajattelu tahmaantuu, tulee virheitä, kognitiiviset kyvyt heikkenevät sitä mukaan kun ajattelu siirtyy tulevaisuuteen pois tästä hetkestä. Päässä vanhat aivot alkavat katsoa pikkaisen huolissaan etuotsalohko nuorikon toimintaa ja ottamaan ohjia siltä itselleen varmuuden vuoksi – ja tällöin toimintamalleiksi tulee tylyt taistele, pakene tai jäädy. Tästä johtuu tunne, että ajatukset pyörivät kehää (vanhoissa aivoissa ei ole tarvita näitä hienoja ajattelutaitoja), keho alkaa oireilla mm. syke nousee, kädet alkavat hikoilla, vatsa kuplia.
2. Ilmatilaa NYT!
On ihan turha yrittää miettiä mitään fiksua ratkaisua edellisen kaltaisessa tilassa ennen kuin on ensin raivannut ilmatilaa aivoille. Pitää pystyä pysäyttämään kierre millä keinolla hyvänsä, johon on ajautunut. Esimerkiksi nouse ylös ja mene hakemaan kahvia, vaihda paikkaa, lue hetki kirjaa, kuuntele musiikkia, hae halauksia, hypi, lähde kävelylle.
Pitää muistaa hengittää – se unohtuu helposti kun tunnelma alkaa tiivistymään. Perspektiivin laajennus. Tavoitteena on saada pysäytettyä kehon stressireaktio ja ottaa ohjausvastuu taas itselle ja etuotsalohkolle.
3. Havainnoi tilannetta tuomitsematta ja tee ensimmäinen teko
Mitä nyt oikeastaan tapahtuu? Mitä tunnen? Mikä tässä on oikeasti ongelmana? Meillä on taipumus lisätä asioiden päälle kerroksittain erilaisia tulkintoja, ennakkoluuloja ja pelkoja, jolloin pienikin asia voi saada isot mittasuhteet. Nyt kun pää on saatu rauhoitettua, on kognitiiviset kyvyt taas käytössä ja huomaat, että ratkaisuehdotuksia alkaa pikkuhiljaa tulla mieleen kuin itsestään. ”Ai niin, sehän lupasi auttaa, jos minulla on ongelmia excelin kanssa!” minä huudahdin itsekseni autossa kun olin matkalla kotiin. Puhelin käteen ja otin ensimmäisen askeleen kohti tilanteen ratkaisemista.
4. Lisädoupit kehiin
Kun teemme haastavia juttuja, meiltä vaaditaan paljon, on tärkeää olla hyvässä kunnossa henkisesti ja fyysisesti. Mitkä asiat tuottavat minulle oikeasti nautintoa? Mistä saan positiivista energiaa, hyvää oloa, voimaa? On tärkeää tunnistaa ero sillä, että hyödyntää positiivisten asioiden tuomaa extra energiaa siitä, että douppaa niillä itseään tukahduttaakseen ja pullottaakseen negatiiviset tunteet tai ajatukset.
5. Mitä opin?
Jokainen tilanne opettaa, jos kuuntelemme sen viestin. Varsinkin voimakkaat negatiiviset tunteet, usein puskevat meidät ohi mukavuusalueen ja saatamme oppia yllättäviä asioita itsestämme kun epäoleellisen melu katoaa. Asioiden karuus voi tuoda kirkkaammin esiin esim. omat arvot ja rajat, joka voivat auttaa päätösten tekemistä tulevaisuudessa. Minä ainakin opin, että en enää ikinä tee tätä excel-rallia yksin, vaan ulkoistan sen, koska minun vahvuuteni tulee paljon paremmin hyödynnetyksi muiden asioiden äärellä.
Seuraavan kerran kun negatiivinen tunne valtaa sinut, kokeile suhtautua siihen uteliaammin. Mitä tämä energialataus auttaa sinua näkemään? Mikä on totta nyt kun olet vahvan tunteen vallassa? Miltä tuntuu jälkeenpäin kun tilanne on mennyt ohi (koska ne aina menevät lopulta ohi)?
Tsemppiä ja voimaa. Elämä on mielenkiintoista.
Camilla
