Kuten arvata saattaa luonto on minulle hyvin tärkeä asia. Itse asiassa rohkenen väittää sen olevan meille kaikille hyvin tärkeä asia. On osoitettu, että luonnossa oleskelevat ovat paitsi onnellisempia myös tuntevat voivansa paremmin. Useammassa tutkimuksessa on tuotu ilmi luonnon parantava vaikutus ja luontoterapiaa tarjotaan jo vaihtoehtoisena hoitomuotona.
Kosketus luontoon toimii parantava “lääkkeenä”
Pennsylvanian sairaalassa toteutetussa tutkimuksessa havaittiin, että leikkauksesta toipuivat nopeammin ne, joiden toipilashuoneen ikkunasta näkyi puita kuin ne, joiden ikkunasta näkyi tiiliseinä. Luonnon todettiin vaikuttavan paitsi toipumisnopeuteen myös toipilaiden henkiseen hyvinvointiin. Tiiliseinää katselleet potilaat olivat masentuneempia sekä kokivat enemmän kipuja kuin ne potilaat, joiden ikkunasta näkyi puita.
Tutkijoita kuitenkin yllätti eniten se, että ikkunanäkymän vaikutus potilaiden paranemiseen oli suurempi kuin erot suunnitellussa leikkaushoidossa. Toisen tutkimuksen mukaan viheralueilla leikkiminen vähentää keskittymishäiriöisten lasten keskittymisongelmia. Kosketus luontoon toimii siis parantava “lääkkeenä”.
Lukuisissa eri tutkimuksissa on kerrottu luonnon positiivista vaikutuksista. Se laskee verenpainetta, sykettä ja stressitasoa. Luonto edistää rauhaa ja rentouttaa, vahvistaa olemassaoloa ja selkeyttää ajatuksia. Sen läheisyys parantaa olotilaa ja kasvattaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointia. Kiinnostavaa on, mistä nämä vaikutukset tulevat?
Tahallinen ja tahaton huomiokyky
Ihmisen huomiokyky voidaan jakaa kahteen osaan. Toinen näistä mahdollistaa keskittymisen vaativiin tehtäviin kuten kirjoittamiseen tai ajamiseen. Tämä suora huomio vaatii meiltä aktiivista suuntaamista ja käyttöä. Toinen osa on tahdosta riippumaton eikä vaadi meiltä lainkaan yrittämistä toimiakseen. Tätä tahatonta huomiota vetävät puoleensa erikoiset, liikkuvat, kirkkaat tai kauniit asiat sekä villieläimet ja jotkin sanat.
Psykologisen huomion palauttamisen teorian (attention restoration theory) mukaan, luonto palauttaa meille sen minkä jokapäiväinen rakennettu ympäristö meiltä kuluttaa. Kuten ruoka ja vesi palauttavat kehomme energiavarastoja, luonto palauttaa mieltämme ja huomiokykyämme. Tämän teorian mukaan kaupunkiympäristö on meille haastava ja kuluttava, sillä se vaatii meiltä jatkuvaa suoraa huomiointia. Luonto puolestaan ei vaadi meiltä mitään vaan se vetää huomiota puoleensa automaattisesta. Tämän vuoksi luonto ei väsytä mielemme kapasiteettia vaan lataa sitä.
Toisaalta luonto saattaa myös herättää pelkoja ja inhotusta. Luontopelkoa kokevalla herää luonnossa sekä myönteisiä että kielteisiä tunteita. He kokevat samoja mielialan ja terveyden kohentumisen tunteita kuin kaikki muutkin, mutta lisäksi he kokevat jonkin verran alakuloisuutta ja ahdistuneisuutta.
Ahdistuksen taustalla voi olla epämiellyttävät hirvikärpäset, pelko luonnon arvaamattomuudesta tai kokemus omasta pienuudesta ja kuolevaisuudesta. Näihin kokemuksiin liittyy kuitenkin tietoisuuden terävöityminen, joka puolestaan avaa henkilökohtaisia lukkoja. Luonnon hyvät terveysvaikutukset on todettu luontoympäristöstä ja vuodenajasta riippumattomiksi, joten ei ole väliä millaiseen viherympäristöön suuntaa itseään virkistämään.
Kiitos luonto, kun annat meille näin paljon hyvää!
Elvytys henkisestä uupumuksesta – rauhoittuminen, rentoutuminen, virkistyminen
Syvien reflektioiden käynnistyminen – itsensä hyväksyminen, arvomaailman löytyminen
Itsensä hoitaminen – mielialan kohentuminen, kokonaisvaltainen hyvinvoinnin nousu, paraneminen
Luontaiset yhteydet – juurtuminen, selkiytyminen
Lähteet:
theatlantic.com
naturenurture.org
issuu.com
