Yksitoista ja puoli vuotta sitten tulimme nyt jo entisen aviomieheni kanssa Helsingin Kätilöopistolta pieni vaaleansininen nyytti kainalossa kotiin. Esikoisen hoivaamisen äärellä ja avuttomina hetkinä vitsailimme, että ”Hitsi kun unohdettiin tän vauvan käyttöohje sinne synnärille”.
Käyttöohjeajatus on tullut senkin jälkeen monesti mieleeni. Elän tuoreessa, uudessa parisuhteessa ja opettelua tämä reissu on tietysti ollut. Kun kaksi toisilleen täysin toisilleen tuntematonta aikuista lyö hynttyyt yhteen, on siinä joskus ihmettelemistä – hyvässä ja pahassa. Samalla olen päässyt paremmin tutustumaan itseeni, joka on avioeromatkan varrella muuttunut monellakin tavalla. Saan siis yhtä aikaa tutustua kahteen uuteen ihmiseen. Onneksi olemassa on huumorintaju, joka näkee nauramisen aihetta vähän siellä ja täällä. Huomaa, että myös tämä kirjoitus on laadittu kuplivassa ilon olotilassa – älä ota liian vakavasti :).
Kuinka monta kertaa olet kuullut itsesi tai jonkun toisen sanovan: ”Mä luulin, että tää on sulle ihan ok” tai ”Oletin, että tää asia on ihan selvä”? Niinpä. Itse olen allerginen luulemisille ja oletuksille. Mitä enemmän olen kotimaassa tarkkaillut sekä omaa että muiden tapaa viestiä, joudun yhä useammin toteamaan, että ei hyvänen aika. Viestinnän perusasiat ovat aika heikoilla kantimilla monessa osoitteessa. Joskus viestimisen vaikeudet on ratkaistu olemalla hiljaa – ”parempi” ettei puhuta mitään, ettei tule riitaa. Monet pattitilanteet ihmissuhteissa ovat heikon viestimisen tulosta.
Resepti viestimiseen on hyvin yksinkertainen, mutta toteutus hankalampaa. Resepti on muuten ihan omani, saa mielellään täydentää, jos tulee uusia ja parempia mieleen: Kysy, kuuntele, ole avoin, utelias, rohkea ja tietoinen omista tunteistasi, ajatuksistasi ja reaktioistasi, viesti selkeästi ja suoraan, pyri suhtautumaan itseesi ja toiseen lempeästi ja hyväksyvästi, kysy vielä lisää (äläkä yritä ratkaista ”ongelmaa”), tue toista ja ota vastuu omista tunteistasi, jotka viestinnän aikana heräävät. Puhu vaikka pelkäisit hylätyksi tulemista ja toisen reaktioita (Huomio: Puhun nyt suhteista, joissa ei tarvitse pelätä väkivaltaa tai varoa jotain muuta erityistä asiaa).
Itseäni hykerryttää ajatus siitä, että voisimme laatia oman käyttöohjeemme ja ojentaa sen tarvittaessa kanssakulkijoille, ei siis pelkästään elämänkumppanille. Itsen käyttöohjeen laatiminen ei ole kyllä mikään helppo juttu. Sen laatimiseen tarvitaan edellä esitettyä viestintää.
Oman käyttöohjeeni sisällysluettelo voisi olla vaikka tämännäköinen (tulee täydentymään!):
1. Lyhyt henkilöhistoriani kipuineen kaikkineen
2. Vanhempieni ja isovanhempieni parisuhde
3. Tunnelukkoni eli millaista sopeuttavaa käyttäytymistä harjoitin lapsuudenperheessäni (ja harjoitan edelleen, jos en ole työstänyt lukkojani)
4. Rakkauden kieleni eli tapani osoittaa ja vastaanottaa rakkautta
5. Tärkeimmät elämänarvoni
6. Viestimisen tapani vahvuudet, heikkoudet ja pelot (esimerkiksi: näin riitelen ja teen sovintoa)
7. Jos alan olla hankala ja vetäydyn luolaani (enkä meinaa päästä sieltä yksin pois ja kaipaan apua), ensiapuna kannattaa kokeilla näitä konsteja
8. Rajani eli oikeat ja väärät napit henkisesti ja fyysisesti (esimerkkinä: ilkeily sammuttaa iloni tai: suukko poskella saa minut sulamaan).
9. Muuta huomioitavaa
Miltä sinun käyttöohjeesi näyttää?
Lisää käyttäytymismalleista sekä tunnelukoista Miian kirjassa Masennus ja tunnelukot.
Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.
