Blogi on mainosyhteistyö Biomedin kanssa. Biomed on kustantanut Petran itsehoitokokeiluun liittyvät TH Intensive -valmisteet, lääkärikonsultoinnin ja laboratoriokokeet, joilla seurataan kilpirauhasarvojen kehittymistä. Petra on tuottanut sisällön omien kokemustensa perusteella itsenäisesti eikä Biomed puutu tekstisisältöön.
On syyskuu. Seison pihalla lyhythihaisessa paidassa silmät kiinni. Aurinko lämmittää kasvojani ja kevyt tuulenvire leikittelee hiuksillani. Omenien makea tuoksu on ottanut vallan koko korttelista.
Mieleeni tulee Antero Lindgrenin biisi, jossa hän laulaa ”I remember the feeling, it felt like life”. Tämä hetki on minulle elämänmakua täynnä. Olen onnellinen. Ennen kaikkea siitä, että sison syyskuussa ulkona t-paidassa!
Takana ovat ajat, jolloin sormet, varpaat ja nenä olivat aina jäässä. Jolloin koko ajan huimasi ja aivotoiminta tuntui yhtä vilkkaalta kuin ameeballa. Jolloin niinä aikoina, kun ei masentanut, itketti. Jolloin koko ajan väsytti ja tuntui että liikkui ja eli 80-vuotiaan kehossa – nelikymppisenä.
Vielä helmikuussa en tiennyt miten borrelioosin kanssa tulee käymään. Nyt tiedän. Kävi hyvin.
Päätin tukeutua borrelioosin hoidossa luontaishoitoihin.
Moni pitää kaikkea lääketieteestä poikkeavaa ”huuhaana”, mutta en välitä siitä. Kaikilla on oikeus ajatella mitä haluaa. Muistuttaisin kuitenkin, että modernikin lääketiede pohjaa melko paljon kasveihin ja muihin luonnosta saataviin raaka-aineisiin.
Luontaishoidoilla tarkoitan tässä tapauksessa muun muassa ravintolisiä ja homeopatiaa. Koko prosessissa minulle on ollut tärkeintä se, että vointini paranee. Mitä kautta sen saavutan, on toissijaista.
Pahin on ohi, mutta työ jatkuu. Jatkan edelleen ruokavaliota ja yritän muutenkin helliä rääkättyä kehoani esimerkiksi huolehtimalla monipuolisesta vitamiinien ja kivennäisaineiden saatavuudesta sekä lepäämällä ja liikkumalla minulle sopivassa suhteessa.
Gluteenittomaan, maidottomaan ja sokerittomaan ruokavalioon on ehkä ollut koko tänä aikana vaikeinta sopeutua. Vaatii paljon tahdonvoimaa muuttaa koko elämän aikana pinttyneiksi muodostuneita tapoja ja tottumuksia täysin toisenlaisiksi. Olen vasta tässä hiljattain todella ymmärtänyt, ettei se ihan hetkessä käykään.
En joudu sairaalaan, jos syön jotain “kiellettyä”. Kehoni tosin kyllä muistuttaa, jos näin teen. Olon helpottuessa helposti unohtaa, että hoitoprosessi on vielä kesken. Siksi monella jää lääkekuurit syömättä loppuun. Helposti myös pitää jostain itselle haitallisesta kiinni, koska irti päästäminen tuntuu liian vaikealta.
Minulle yksi sellainen asia on kahvi. Olen huomannut, että se ei tee minulle hyvää: Olen hermostunut, levoton ja keskittyminen on vaikeaa. En siitä huolimatta ole pystynyt luopumaan siitä, koska kahvi on ollut osa elämääni monella tasolla. Nyt luopumisprosessi on kuitenkin käynnissä, tosin askel kerrallaan. Juon kupin kaksi aamulla ja loppupäivän teetä. Jotkut asiat vain ottavat hieman enemmän aikaa.
Kilpparin hoidosta tuli borrelioosin hoitoa.
Täysin hakoteillä silloin alussa (kts. aiemmat postaukset) emme olleet, sillä kilpirauhaseni ihan selkeästi oireili. Kyse ei vaan ollut siitä, että kilpirauhasessani olisi ollut jotain vikaa.
Sain elämältä uuden mahdollisuuden ja siitä kiitän asiaan osallisia joka päivä. Voin vain tässä kohtaa todeta, että omaa intuitiota kannattaa kuunnella herkällä korvalla ja uskaltaa sen antaa johdattaa, vaikka lopputuloksesta ei olisi mitään käsitystä.
Kahden ja puolen vuoden aikana minulle on tapahtunut käsittämättömän paljon hyvää. Yksi näistä hyvistä asioista on aviomieheni. Tapasin hänet melko samoihin aikoihin, kun aloin kirjoittaa tätä blogia. Se aika elämässäni on yksi isoimmista käännekohdista monellakin tapaa, joten mieheni on minulle ikään kuin uuden elämän arkipäiväinen toteemieläin, joka muistuttaa minua päivittäin tästä lahjasta jonka olen saanut. Siksi on ehkä sopivaa kuvittaa tämä viimeinen postaukseni tähän blogiin kuvilla päivästä, jolloin toteemieläimeni sanoi minulle tahdon.
Tämä tarina sai prinsessamaisen päätöksen. Toivon kaikille huolista ja kivuista vapaata syksyä. Uskokaa, uskaltakaa, vaatikaa, kuunnelkaa ja keskustelkaa, mutta ennen kaikkea älkää luovuttako.
Kuvat: Milica Krivokapic
