Johdatko itseäsi pelolla?

Pelolla johtaminen on ollut viime aikoina usein otsikoissa. Useimmiten on puhuttu siitä, miten meitä tavallisia kansalaisia ja työntekijöitä johdetaan pelolla. Olemmeko kuitenkaan tulleet ajatelleeksi, kuinka paljon me itse johdamme itseämme pelolla? Pelko tuntuu olevan tällä hetkellä läsnä kaikkialla.

Kysymys siis putkahti mieleeni tänään, eräässä tilanteessa. Kuinka paljon nämä pelot peittyvätkään erilaisina korviketoimintoina tai epämääräisenä ahdistuksena, josta on vaikea saada otetta. Kehosta puhumattakaan, miten keräämme kehoomme eriasteisia jännitteitä, suoja-asentoja ja kipuja pelkoreaktion seurauksena.

Mielestäni kaikki lähtee siitä, että itse tunnistan oman pelkoni; miten juuri minulla on tapana reagoida pelolla erilaisissa elämäntilanteissa. Koska kaikki stressi on pohjimmiltaan pelkoa (sympaattinen hermosto aktivoituu jos aivot tulkitsevat tilanteen uhkaavaksi), aika monen elämä on värittynyt hyvin monen tasoisilla peloilla.

Miten näitä pelkoja voisi tunnistaa? Luettelen tässä joitakin asioita, jotka eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä:

Pakonomainen suorittaminen: joskus loputtomalla puuhastelulla pakenemme asioita ja tunteita, pelkäämme menettävämme hallinnan, jos annamme tilaa haastavalle asialle tai tunteelle.
Toisista huolehtiminen ja murehtiminen: saatamme siirtää huomiomme ennemmin muiden murheisiin murehtimalla niitä heidän puolestaan, kuin antamalla itselle aikaa ja tilaa omien asioiden ratkaisemiselle. Se saattaa joskus tuntua aivan liian pelottavalta.
Liika kiltteys: saatamme pelätä toisten hylkäämistä ja yksin jäämistä niin paljon, että pienennämme itseämme ja mukaudumme mieluummin toisten tahtoon ja päätöksiin. Näin lopulta hylkäämme itsemme ja omat tarpeemme.
Jumiin jääminen: saatamme jäädä jumiin ikävään työpaikkaan, ihmissuhteeseen tai yksinkertaisesti kotiin, ulkoistamaan omaa elämäämme tosi-TV-, viihde- tai pelimaailmaan. Emme ehkä uskalla kohdata ”totuutta” senhetkisestä tilastamme ja ajankohtaisesta muutostarpeestamme.
Sanat ’pitäisi’, ’on pakko’: nämä stressiä luovat sanat kuvastavat sitä, ettemme uskalla tehdä omaa päätöstä johonkin ryhtymisestä tai ohjaamme vastuun päätöksestä jollekin toiselle – on pakko liikkua/aloittaa dieetti, koska joku toinen sanoo niin. Toki joskus on ihan oikeastikin pakko, mutta jokainen meistä voisi miettiä, kuinka usein lopulta käytämme tarpeettomastikin näitä sanoja sekä sisäisessä puheessamme että ollessamme vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Vihareaktiot ja vihapuhe: vihan alla asustelee useimmiten pelko, esimerkiksi sen vuoksi, että jokin asia tai ilmiö tuntuu itsestä vieraalta ja siten pelottavalta. On helpompi lähettää etäisiä vihaviestejä kuin ottaa askel uutta ja tuntematonta kohti.
Katkeruus ja uhriutuminen: alitajuinen pelko muutoksesta ja sen epäonnistumisesta saattaa ajaa katkeruuteen ja uhrin rooliin. Tällöin ihmiseltä puuttuu sisäinen omavoima, luottamus siihen, että muutos on mahdollista, ei tarvitse jäädä kärsimään esimerkiksi onnettomaan ihmissuhteeseen. Uhri jää myös syyllistämään muita, läheisiään, viranomaisia, yhteiskuntaa, koska ei löydä omaa tietään ulos vaikeuksiensa keskeltä.
Syyllistäminen ja syyllistyminen: nämä kaksi asiaa ovat saman kolikon eri puolia ja näidenkin tunteiden alla saattaa olla pelkoa. Jos herkästi syyllistämme muita, tämä saattaa olla alitajuinen tapa yrittää välttää sitä, että oma syyllisyyden tunteemme tulisi näkyväksi.

Meillä jokaisella on elämässämme tiettyjä osa-alueita, joissa pelko aktivoituu, ja se on ihan normaalia ja inhimillistä. On myös hyvä tunnistaa se, miten keho reagoi näihin pelkoihin, usein jopa kivuilla. Jos sinä tunnistit itsessäsi joitakin tapoja tai malleja, joiden alla voisi pohjimmiltaan olla pelkoa, miten olet yrittänyt selviytyä niissä tilanteissa? Miten johdat itseäsi pelolla?

Voit halutessasi kirjoittaa näitä asioita itsellesi ylös ja käydä jokaisen ajatuksen kohdalla seuraava prosessi läpi. Tarkastele pelkoon liittyviä ajatuksiasi seuraavien kysymysten kautta:

Onko ajatuksesi täysin, sataprosenttisesti totta?
Miten tämä ajatuksesi saa sinut reagoimaan?
Onko reaktiosta sinulle hyötyä tällä hetkellä?
Kuka olisit ilman tätä ajatusta?
Miten toimisit tai ajattelisit ilman tätä ajatusta?
Mikä käänteinen tunne tulee mieleesi pelon sijasta, mikä voisi olla pelon vastakohta?

Lähde: Sovellus Byron Katien (2003) uskomuskysymyksistä kirjasta Kehon viisaat viestit (2016).

Kun löydät pelollesi käänteisen vastatunteen, anna sille kehossasi tilaa. Tämä vastatunne voisi olla esimerkiksi luottamus, turva, hyväksyntä tai rakkaus. Tarkastele kehoasi, miltä osin kehosi tuntuu eniten tarvitsevan tätä tunnetta, voisiko tämä paikka olla vaikka sydän tai pallean seutu? Valitse tälle vastatunteelle intuitiivisesti jokin väri ja ala hengittää tätä väriä kohti valitsemaasi kehon osaa, hengittele näin useamman minuutin ajan pitäen silmät kiinni ja olemalla kehossa läsnä. Kun huomaat rauhoittuvasi, voit päättää harjoituksen.

Kun tunnistamme ja käsittelemme pelkojamme ja niihin liittyviä reaktioitamme, vapaudumme yhä enemmän stressistä. Keho alkaa tällöin itsestään toipua kroonisista jännitteistä, jopa kivuista. Kipututkijat Lorimer Moseley ja David Butler ovatkin kirjoittaneet näin:

”Koemme kipua kun kehoomme kohdistettu uskottava todiste vaarasta on suurempi kuin kehoomme liitetty uskottava todiste turvallisuudesta. Samalla tavoin emme koe kipua silloin, kun uskottava todiste turvallisuudesta on isompi kuin kokemamme uhan tunne.”

Artikkelikuva: Anne Toivonen (Instagram: omatkuvat_anne)

Luettavaa:

Juha Siira & Karita Palomäki: Kehon viisaat viestit. Vapaaksi kivusta, stressistä ja kuormittavista tunteista (Kirjapaja 2016)