Paras ystäväni, toinen puoli minua, nukkui pois 36-vuotiaana.
Kuukausi ennen hänen kuolemaansa vietimme yhteisen illan hänen kotonaan. Muutaman tunnin aikana kävimme läpi elämän koko kirjon tunteita. Mutta ennen kaikkea minulle merkitsi se, että sain tuntea tuon niin tutun ja rakkaan ihmisen läsnäolon. Siinä hetkessä oli kaikki tieto, menneestä, tästä hetkestä ja siitä, mitä olimme yhdessä ja erikseen.
Tein ystävälleni energiahoitoa, sillä se tuntui hänestä hyvältä. Hoidon aikana kehon epävakaa lämmönsäätely tasaantui hetkeksi ja kehossa ja mielessä tuntui rauha. Näin hän kertoi. Energiahoito on sitä, että laitetaan kädet toisen keholle tai kehon lähelle, ja annetaan energian virrata. Kun toinen on vastaanottavainen, hän tuntee energian eri sävyjä. Ystäväni tunsi lämpöä, rauhaa ja näki värejä.
Myöhemmäksi illaksi olin järjestänyt meille yhteisen ”konsertin”. Ihana enkeliääninen nainen tuli laulamaan ystäväni lempparia Kaija Koota. Pääsimme vielä ”keikallekin” sairaalasängystä käsin. Tuo enkeli oli tullut uskoon ja kysyi keikan päätteeksi, saako rukoilla ystäväni puolesta.
Istuin ystäväni vieressä, pää hänen sylissään, ja tuo ihana enkeli teki rukouksensa. Hän puhui Jumalasta ja Jeesuksesta, ja muista asioista kristillisin käsittein. Kun hän laittoi kädet ystäväni harteille ja alkoi tehdä rukousta, aloin tuntea lämpöä ja keveyttä. Tuota samaa, mitä hetki aiemmin energiahoidossa.
Kuoleman äärellä ei kiinnosta millä käsittein asioista puhutaan, kuka on oikeassa, kuka väärässä, kenen usko on oikea tai kenen erilainen. Kuoleman lähestyessä elämästä tulee entistä tiiviimpi jalokivi, jota katselee kuin ihmettä. Silloin ei kysytä sanoja, silloin tunnustellaan sitä täyteläisyyttä, joka syntyy ihmisten välisestä kohtaamisesta, ja siitä, kun rakkaus on kaikkialla, kaikissa.
Se, mitä energiahoidossa tai siunatessa tapahtui, on sanallisesti täysin merkityksetöntä. Se, millainen vakaumus tai usko kenelläkin on, on täysin merkityksetöntä. Merkityksellistä on vain se, kun kaikki tuntevat samaa, on yhteistä tietoa, kokemusta siitä, että kaikki on.
Kuoleman äärellä voi päästää irti kaikesta, mitä luulee tietävänsä tai mihin uskoo. Ainoa mikä merkitsee, on hetki. Ja kun se on ohi, siitä tulee lempeä tunnemuisto.
Tunnen ystäväni vierelläni. Tiedän miltä hän tuntuu, tunnen, mitä on olla yhdessä hänen kanssaan. Kun tekee kipeää, palaan tuohon tunteeseen. Rakkauteen.
Hyvää matkaa rakas ystävä <3
