Tuntuu, että kuva itsestäni (naiseudestani) oli ensin kunnollinen ja hieman pidättyväinen kiltti tyttö. Olin hyvä sopeutumaan ulkoisiin odotuksiin, ja tämä on monen silmissä hyväksyttävää. Sitten päätin olla vahva ja pärjäävä bisnesnainen. Tämäkin oli roolissani hyväksyttävää. Kolmas aaltoni on olla vahva ja empaattinen naiseudessa. Nyt olen törmännyt usein sanoihin “villi nainen”. Tässä on jotain vähän uudempaa ja jännittävämpää. Olen huomannut, että ymmärtääkseen paremmin itseään, on ymmärrettävä paremmin naiseutta, siihen kohdistuvia odotuksia ja menneisyyttä.
Villi ei tässä tarkoita kapinallista, kontrolloimattomuutta ja radikalismia, vaan enemmän sitä, mitä ”wild woman”(suom. villi nainen) on alkuperäiskansoille tarkoittanut, eli luontoyhteyttä.
Tällainen nainen on yhteydessä maahan ja villi suhteessa siihen, ettei alistu toisten sääntöihin ja normeihin, jos ne eivät ole totuudessa oman sydämen ja naisen intuitiivisen viisauden kanssa.
Ihmisten havahtumisesta syvempään yhteyteen ja itsensä löytämiseen puhutaan paljon. Tämä sisäinen kasvu muuttaa tapaamme tehdä töitä, toimia ihmissuhteissa ja suhtautua ympäristöön empaattisemmaksi, ja tulevia sukupolvia huomioonottavammaksi.
Voisiko naisten aito voimaantuminen olla merkittävä tekijä näihin muutoksiin?
Saimme jo länsimaissa täydet ihmisoikeudet mutta tarvitsemme vielä monien vuosisatojen ja sukupolvien aikana kertyneen häpeän puhdistamisen alitajunnastamme. Miksi tästä kehosta, tai miehenkään sen enempää, pitäisi olla jotenkin häveliäs. Häveliäisyys peittoaa alleen häpeää. Luonnollisessa tilassa olemme vaikka alasti iloisesti, sykkivästi, lempeästi ja luontevasti, eikä siihen liity estojen ja häveliäisyyden tunnetta kuin kulttuurin normien vuoksi.
Naiseuteen liittyy usein epävarmuutta, josta voi päästä eroon ymmärtämällä sitä paremmin. Candice Holdorf kirjoittaa hienosti, että sanat neitsyt ja huora ovat muokanneet naisten käsitystä itsestään (naiseudesta) monien vuosisatojen ajan. Alun perin sana lutka tarkoitti miestä, jolla oli paljon irtosuhteita. Sensuaalisuudessaan vapaa nainen on ollut pelottavan voimallinen ja siksi jotkin miehet ovat tehneet siitä häpeällistä. Huora on tarkoittanut “sitä, joka haluaa”. Neitsyt yhdistetään naiseen, joka ei ole ollut sukupuoliyhteydessä, mutta alun perin se tarkoitti naista, joka omistaa seksuaalisuutensa, eikä ole sillä hetkellä naimisissa tai sidottu kehenkään mieheen. Uskonnon myötä tuli tavaksi, että nainen on isänsä hallinnassa kunnes menee naimisiin ja vastuu siirtyy seuraavalle miehelle. Miehet tekivät naisen seksuaalisesta kanssakäymättömyydestä “hyveen”. Naisen seksuaalista käyttäytymistä yleistävillä sanoilla on enemmän hallittu kuin kunnioitettu naisen sensuaalisuuden voimistumista.
Seksuaalisuus liittyy voimakeskukseemme. Jos sensuaalisuus on arjessa täysin kateissa, on myös oma voima hukassa. Vahvuutta voi saada roolien ja suoritusten kautta, mutta luonnollisemmin se kumpuaa sisältämme, ja naisilla se on feminiinistä. Luonnollinen sensuaalisuutemme ei ole tekemisissä synnin, vaan luonnon viisauden ja tasapainon kanssa.
Hurjan määrän irtosuhteita ei tarvitse olla ratkaisu oman feminiinisyyden voimistamiselle. Kyse on enemmän sisäisestä olotilasta, oman kehon tuntemusten arvostamisesta, ylistämisestä ja siitä, miltä oma seksuaalisuus tuntuu, vaikka yhden miehen kanssa, kuin siitä, kuinka monta suhdetta kenelläkin on.
Naiseutta on vanhoissa kulttuureissa pidetty pyhänä, koska naisen kehosta syntyy uusi elämä, hänellä on usein läheinen yhteys luontoon ja eläimiin, tietoa hoitavista kasveista ja ymmärrys henkisyydestä.
Naisen sisimmässä asuu hoivaavuus, vahvuus ja iättömyys. Jocelyn Mercado kirjoittaa, että kun nainen vahvistaa uudelleen yhteyttään maahan, hän löytää sisäisen neuvonantajan, intuition ja oppaan, johon voi aina luottaa, ja jonka tuella on helppo toteuttaa omaa kutsumustaan maailmassa.
Joskus kaikki naiset ovat olleet villejä omassa voimassaan ja luontoyhteydessään. Olisi koko planeettamme kannalta hyvä, jos naiseuden pyhyyden arvostus nousisi uuteen kukoistukseensa.
Vanha metsä ja vanha nainen on pyhä, viisas ja ehkä arvokkainta, mitä meillä on, vaikka niitä ei tällä hetkellä pidetä kaikkein arvokkaimpina resursseina maailmassa.
