Aamu alkoi taas uutisella jossa mainittiin polttopullo.
Epäuskoisen kiroilun jälkeen mieleeni nousi kysymys. Mikä ihmisiä oikein pelottaa? Sillä siitähän tässä oikeasti on kyse, vaikka vihasta enemmän puhutaan. Polttopullot on kehitetty torjuntataisteluun ja nyt niitä käytetään pelkoihin.
Pelko on evoluution tuote ja selviytymistä tukeva tunne, varautumista vaaratilanteisiin, ja ne voivat parhaimmillaan synnyttää vastuullisuutta ja viisautta, joita jokaisen arjessa tarvitaan. Paitsi jos tunne karkaa käsistä.
Vastuullisuutta ja varautumista on rakentaa turvallisuutta luomalla hyvinvointia ja sopimalla toimintatavoista poikkeuksellisina aikoina. Polttopullot kertovat vihan taakse tukahdutetuista peloista, kun maailma muuttuu eikä oma elämänhallinta auta sopeutumisessa. Viha piilottaa pelon, eikä sille voi tehdä mitään ennen kuin pelko on tehty näkyväksi.
Pelon läsnäolo on helppo ymmärtää, mutta samalla pitäisi luoda rakentavia ratkaisuja pelon hälventämiseksi. Yleiset ratkaisut ovat hankalia, koska usein pelot ja niiden lähteet ovat yksityisiä, ja siksi niihin ulkopuolelta käsiksi pääseminen on hyvin vaikeaa ilman itse kunkin oman tietoisuuden heräämistä.
Mikä siis antaisi voimaa ja viisautta ihmisille tietoisuutensa kasvattamiseen ja sisäisen tasapainon rakentamiseen? Jotta pelko hälvenisi ja valo voittaisi.
Karkeasti ottaen ratkaisua on haettu kahta reittiä. On kasvatettu omia voimavaroja, kunnes kukaan tai mikään ei enää tunnu uhkaavalta, tai sitten on haettu tukea toisista. On liitytty toiseen ihmiseen, heimoon tai uskontoon ja saatu siitä turvaa yön pimeisiin hetkiin. Tietokin on auttanut, kun möröt ja pahansisuiset jumalat on analysoitu päivänvaloon.
Sain tuesta kokemuksen, kun osallistuin viikonloppuna lapsuuteni kotikirkossa pyhäinpäivän jumalanpalvelukseen. Olen istunut siellä kymmeniä kertoja haukotellen, mutta tällä kertaa keskityin olemaan läsnä ja tuntemaan mitä ilmassa liikkuu.
Välähdyksenomaisesti jumalanpalvelus muuttui mielessäni yhteisönpalvelukseksi. Ymmärsin itsestäänselvästi, miten tämä hieno kivikirkko, papit punaisissa kaavuissaan ja saarnantekstikin on tehty palvelemaan seurakuntaa, ei toisin päin. Palvelu on rakennettu tuomaan lohtua, toivoa ja rohkeutta elämän vaikeisiin hetkiin.
Kuuntelin tekstejä keskittyen, ja äkkiä tuttu teksti kuulostikin uudelta. Yhteisönpalveluksen näkökulma synnytti uusia tulkintoja; “tuo tekstinkohta puhuu tietoisuudesta, tämä läsnäolosta ja tuo sisäisen voimaantumisen tärkeydestä”. Tunsin myös voimakkaan keskinäisen myötätunnon, sitä mukaa kun tunnistin nimilistasta henkilöitä ja heidän läheisiään ympärilläni.
Jäin tuota miettimään. Pelko on ylitettävissä, jos luomme ryhmiä ja yhteisöjä, jotka perustuvat keskinäiselle kunnioitukselle ja rakentavat yhteistä hyvää. Pelon kasvattaminen on vastaavasti vähintään yhtä helppoa. Rakennetaan ja ruokitaan yhteisöjä, joka perustuvat pelolle ja peitetään se pelko vihalla.
Lopulta pelon ruokkiminen jättää meidät paljaaksi, sillä pelolle ei mikään ole pyhää, ja juuri nyt pyhyyden tunteen tarve on käsin kosketeltava. Se näkyy kaikkien eri medioissa vaikuttavien ryhmittymien viesteistä. Halutaan ajaa jotain arkea isompaa agendaa. Filosofi William Jamesin mukaan pyhyyden ajatus käsittää seuraavat piirteet, jotka johtavat muun muassa lähimmäisenrakkauteen:
- Tunne avarammasta elämästä ja varmuus ideaalisen voiman olemassaolosta.
- Tunne ihanteellisen voiman lempeästä vaikutuksesta elämään.
- Ääretön haltioitunut vapauden tunne.
- Tunnekeskuksen siirtyminen rakastavan ja sopusointuisen kiintymyksen suuntaan.
Nämä tunteet taas johtavat hänen mukaansa jonkinasteiseen asketismiin, sielun lujuuteen, henkiseen puhtauteen ja lähimmäisenrakkauteen.
Miltä kuulostaa, kaipaatko sinä näitä?
Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.
