Pimeät illat ja pimeät aamut ottavat koville. Talviaikaan siirtymisen jälkeen elimistöni tuntuu muutenkin menevän kippuraan. Aivojen sisäinen keskuskello kärsii rytmihäiriöistä. Se välillä jätättää välillä edistää enemmän kuin tavallisesti. Kaltaisiani kaamoksesta rasittuvia on Suomessa noin 40 prosenttia väestöstä. Prosentilla valonpuute käy niin koville, että he vaipuvat masennukseen. Kun aivot ovat sekaisin, en ihmettele yhtään sitä, että tilastojen mukaan juuri talviaikaan siirtymisen aikoihin tapahtuu tavallista enemmän liikenneonnettomuuksiakin.
Toki kirkasvalo on käytössä päivittäin, ruusujuuri ja omegakolmoset sun muut, mutta silti sisäisen keskuskelloni häiriö tekee temppuja ruokahalulle. Se saa minut ja muut kanssakärsijäni kaipaamaan tavallista enemmän hiilihydraatteja sekä syömään ja myös napostelemaan enemmän.Valkoiset höttöhiilarit, perunalastut ja suklaakonvehdit kannattaa silti unohtaa kokonaan ja huijata aivoja ihastumaan herkullisiin ja terveellisiin vaihtoehtoihin, jotka koostumukseltaan ja suutuntumaltaan sopivat mitä parhaimmin lohturuokakategoriaan.
Mielestäni muhevat ja maukkaat tahnat ja siemennäkkärit ovat oivallista lohturuokaa. Pehmeä ja rasvainen avokadotahna on suoraan taivaasta, mutta myös erilaisista pavuista ja linsseistä on helppo valmistaa herkullisia tahnoja – vieläpä edullisesti. Suosikkitahnani ja herkkuni löytyvät kreetalaisesta ja kreikkalaisesta ruokakulttuurista.
Vietämme puolisoni kanssa useita viikkoja vuodesta Kreetalla ja viemme sinne myös ryhmiä hortoilemaan, patikoimaan ja nauttimaan monenlaisesta sadonkorjuusta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Kotimaahan olen omaksunut kreetalaisesta ruokavaliosta rusinoita pullasta eli niitä mielestäni maukkaimpia ja parhaiten omaa hyvinvointiani tukevia ruokalajeja.
Tahnoilla verisokeri ei syöksy
Erilaiset kasvistahnat kuuluvat arkeemme erityisesti kaamosaikaan. Pimeällä ja kylmällä säällä kaipaan jotain lohduttavaa ja kehoa hellivää herkkua. Koska en ole sokerihiiri, en oikein syty munkeista, raakakakuista tai jäätelöannoksista, vaan kaipaan jotain suolaista, rouskuvaa ja “tahmaista” syötävää. Kreikkalaiset tahnat ja horta-siemennäkkäri vastaavat tähän kehon huutoon.
Keltaista favatahnaa rakastan. Sen maku on juureva ja mieto, sellainen jota on helppo rikastaa laakerinlehdillä ja laadukkaalla kylmäpuristetulla neitsytoliivöljyllä. Luomupunasipuli tai luomukepasipuli tuo tahnaan antioksidantteja ja kirpakkaa särmää. Tahna on koukuttavaa ja oloa tasapainottavaa. Tahnan vesiliukoiset kuidut, proteiinit ja riittävä rasvaisuus pitävät suoliston tyynenä ja verensokerinkin tasaisena. Mieto tahna maistuu myös lapsille ja vanhuksille.
Kreetalainen fava tehdään virnansukuisesta kasvista, jossa on ruskea kuori, mutta koti-Suomessa tahnan voi valmistaa vaikka keltaisista herneistä tai linsseistä.
Reippaasti valkosipulinen ja savunmakuinen munakoisotahna eli melitsanosalata vie jo tuoksullaan minut Kreetan lämpöön ja aurinkoon. Munakoison suutuntumakin on sopivan pehmeä ja suloinen. Se on oivallista lohturuokaa, joka ei kuitenkaan saa verensokeria matkaamaan vuoristoradassa.
Tuntoaistikin töihin
Hortasiemennäkkäristä on vain hyvää sanottavaa. Villivihanneksiin eli hortaan hurahtaneena laitan niitä kaikkiin ruokiin rikastamaan niiden makua ja ravintosisältöä. Luonnon villeissä antimissa on runsaasti antioksidantteja, vitamiineja ja kivennäisaineita luonnollisessa muodossa. Tästä syystä siemennäkkärikin saa vihreän hortakylvyn osakseen. Sitäpaitsi villi vihreä tekee hyvää koko keholle.
Ruuassa ei pelkästään maku ratkaise, vaan myös suutuntuma. Horta-siemennäkkäri rouskuu sopivasti suussa. Kuivatut villivihannekset maistuvat siinä hillitysti ja monenlaiset luomusiemenet hellivät suolistoa liukenevilla kuiduillaan ja hyvälaatuisella rasvallaan. Aivotkin nauttivat!
Siemennäkkäri on myös sormisyötävää, mikä saa tuntoaistin hurraamaan. Sormissa on tuntoreseptoreja 10 kertaa enemmän kuin esimerkiksi selän alueella. Vielä kaksi kertaa sormenpäitä enemmän tuntoreseptoreja on kielen kärjessä. Tuntoaisti on siis hyvin aktiivinen syödessä. Sitäpaitsi makuelämys on mitä ihanin kun siemennäkkärin päällystää lempeänmakuisella favalla tai valkosipulisella melitsanosalatalla. Arkena kyytipojaksi kelpaa luomutee ja juhlissa laadukas luomuviini.
Kaamos tulee joka vuosi, mutta joka vuosi löytyy myös oivallisia keinoja sen kanssa elämiseen.
Kaamos ei ole laihduttamisen aikaa eikä itsensä syyllistämisen ja piiskomisen aikaa. Kaamosaikaan nyhjätään sohvan nurkassa, poltetaan kynttilöitä sekä nautitaan elämästä sormet tahnasta tahmeina ja rouskutellaan mielin määrin siemennäkkäreitä. Näin aivot ja suolisto pysyvät tyytyväisinä, ja olo tuntuu tasapainoisemmalta ja vähemmän alakuloiselta.
Fava
- 2,5 dl favaa (chana dhall itämaisissa kaupoissa (kikherneet/ linssit tai härkäpapu sopivat myös tahnaan)
- 1 litra vettä
- 1 kepa- tai punasipuli
- noin 1/2 -2 dl kylmäpuristettua neitsytoliiviöljyä
- noin ¾-1 tl laadukasta suolaa
- 1-2 laakerinlehteä keitinveteen
Valmistus
Keitä favaa miedolla lämmöllä noin tunnin ajan kunnes fava on pehmeää ja vesi on haihtunut tai imeytynyt. Kuori vaahtoa välillä pois. (Keittoaika vaihtelee, noin 45-60 minuuttia riittää tavallisesti). Muusaa seos sauvasekoittimella tai monitoimikoneella tasaiseksi soseeksi. Lisää joukkoon hienoksi hakattu punasipuli ja kylmäpuristettu neitsytoliiviöljy. Mausta suolalla ja tarjoile joko kylmänä tai huoneenlämpöisenä.
HUOM! Muista tsekata ennen keittämistä, että favan joukossa ei ole kiviä tai roskia!
Nauti favaa siemennäkkärin päällä, dippinä tai uunijuuresten kumppanina.
Raijan melitsanosalata eli munakoisotahna
- 1-2 munakoisoa
- 3-5 valkosipulin kynttä
- suolaa maun mukaan
- kreikkalaista/turkkilaista luomujogurttia tai majoneesia noin 2-3 rkl tai maun mukaan hieman enemmän
- maustemitallinen muskottia
Valmistus:
Kypsennä munakoisoja 200–225-asteisessa uunissa ensin puoli tuntia yhdellä kyljellä, sitten puoli tuntia toisella, kunnes munakoison kuorensisäinen solurakenne on luhistunut. Kuori munakoisot ja jäähdytä. Muusaa sauvasekoittimella, purista joukkoon valkosipulin kynnet, muskotti, majoneesi/jogurtti ja mausta suolalla. Sekoita ja nauti siemennäkkärin kera, dippinä tai uunijuuresten kumppanina.
Vinkki: Jos et syty jogurtista tai majoneesista, kokeile niiden sijaan kookoskermaa!
Horta-siemennäkkäri
- 1,5 dl pellavansiemeniä (surauta hieman rikki sauvasekoittimella)
- 0,5 dl kurpitsansiemeniä
- 1,5 dl auringonkukansiemeniä
- 0,5 dl seesaminsiemeniä
- 1-2 rkl chiansiemeniä
- 4 dl luomu maissijauhoa/kikhernejauhoja/kookosjauhoja tms.
- 1 dl extra virgin oliiviöljyä
- 3-4 dl kiehuvaa vettä
- 2-6 rkl kuivattua nokkosta/vuohenputkea/siankärsämöä tms. murennettuna sormien välissä
- maustemitallinen nokkosen siemeniä
- 1-2 tl Maldon-suolaa (osa taikinaan, loput sormisuolaksi päälle)
Valmistus
Sekoita kaikki aineet tasaiseksi taikinaksi. Lisää kiehuvan veden määrää, jos seos on liian paksua. Ota kaksi uunipeltiä ja laita niihin leivinpaperit. Jaa taikina kahteen osaan. Levitä taikina pellille leivinpaperia apuna käyttäen ohueksi levyksi ja ripottele pinnalle sormisuolaa maun mukaan. Viillä veitsellä taikinaan ruudut. Kun näkkäri on kypsää, siitä saa taiteltua helposti paloja. Kypsennä 150-asteisessa uunissa noin tunti, kunnes pinta on kauniin ruskea. Syö sellaisenaan tai päällystä favalla tai melitsanosalatalla. Niin hyvää ja niin tasapainottavaa!
Lisää innostavia ruokaohjeita löydät: Hulluna hortaan -kirjasta
Ja kun kaipaat hyvää teetä kaamosiltoihin, löydät ihania teeohjeita: Villiinny, väritä, voimaannu -kirjasta.
