Kirjoittaja Anup Takarautio on 25-vuotta Hollannissa asunut suomalaissyntyinen henkinen valmentaja.
Muistan lapsuuteni aikaa, kun valokuvaaja tuli kouluumme Pohjois-Suomessa. Pelkäsin niin paljon, etten mennyt luokkakuvaan, eikä opettaja kaiken maarittelun jälkeenkään saanut minua muuttamaan lapsen päätöstäni. Tuolloiselle minälleni kamera edusti jotain tuntematonta, jota en voinut kohdata. Vuosikymmeniä jälkeenpäin ymmärrän sen, että katsoessani kameran linssiin, katson myös itseäni ulkopuolisin silmin. Monesti siinä mieli alkaakin miettimään hiusten asentoa, tai että hymyilenkö riittävästi, vaiko juuri en?
Kameran silmää voi verrata toiseen ihmiseen.
Katsoessamme toisiamme ajatuksemme liikkuvat tuomitsevan ja hyväksyvän välissä, riippuen senhetkisestä tunnetilastamme. Jotkin ihmiset ovat kiinnostavampia kuin toiset, joittenkin ollessa täysin paitsiossa huomiostamme. Olemme siis valikoivia tietoisessa kommunikaatiossamme. Tai ainakin ajattelemme olevamme. Jungilaisen analyysin mukaan tietoisen kommunikaatiovirran sivussa kulkee jatkuvasti myös tiedostamaton, eli alitajuinen kommunikaatio. Tämä on se osa meistä, joka päättää kohtaamisestamme toisten kanssa, ennen kuin ajatuksissamme sitä edes huomaamme. Ajattelemme olevamme vapaita kohtaamaan kenet vain, milloin vain, mutta totuus on toisin. Ajatuksellinen mielemme on häviävän pieni osa minän kokonaisuutta.
Alitajuinen mielemme tarkoittaa kaikkea elämämme aikana kerättyä tietoista tai tiedostamatonta tietovirtaa, jonka määrää on vaikeaa suhteuttaa päiväajattelumme sykliin. Päivittäin mielessämme kulkee noin 40 000 ajatusta, joka tuntuu itsessään aika paljolta. Alitajuntamme sisältää vuorostaan tähtitieteellisen määrän bittejä, jotka aivoihimme vapautuessaan varmaankin polttaisivat “sulakkeet”.
Mikä on siis kommunikaation ihme?
Silmiemme kohdatessa toisen ihmisen, kommunikaatio tapahtuu tietoisella mielen tasolla ja alitajunnassa. Ratkaisu kohtaamisen tulevaisuudesta sekä sen tasosta on tapahtunut silmänräpäyksen aikana, alitajunnan ratkaistessa. Hyvin harvoin voimme kokea jonkinlaisen ykseyden, sielukumppanuuden. Tämä tarkoittaa sitä, että molempien alitajunta peilaantuu hetkellisesti toisen silmistä. Tuona hetkenä molempien tietoinen mieli ajatuksineen on avoinna ja kiinnostunut toisesta ilman omien tarpeiden peilaamista.
Kommunikaation ihmeen voisi kuvailla kahden universumin hetkellisellä ajattomalla kohtaamisella, jonka jälkeen olet tietoisessa mielessäsi ikuisesti muuttunut. Olethan juuri katsonut omaan universumiisi.
Anup Takarautio
Alankomaat
