Kesäaika suo useimmille meistä uudenlaista vapautta loman muodossa. Miten tarkkaan sinä olet ohjelmoinut ja aikatauluttanut oman tai perheesi loman? Vai oletko kenties ajatellut sallia itsellesi vapauden tehdä mitä kehomielesi kulloinkin kaipaa – ainakin osan ajastasi?
Nykyihmisen mieli, keho ja hermosto kaipaa kipeästi tyhjää, toimetontakin aikaa, rentoutumista ja rauhoittumista. Sekä myös sellaista rentoa ja inspiroivaa tekemistä, josta itse nauttii. Jos me lomallakin suoritamme hampaat irvessä erilaisia projekteja tai paahdamme täysillä paikasta ja tapahtumasta toiseen, emme anna parasympaattiselle hermostollemme mahdollisuutta aktivoitua.
Arvioidaan, että nykyään olemme vuorokausisyklissämme suurimman osan ajasta sympaattisen eli stressihermoston aktiivisuudessa. Elimistön kuuluisi luonnollisesti päästä parasympaattisen eli rauhoittavan ja korjaavan hermoston aktiivisuuteen joka ilta ennen nukkumaan menoa.
Erilaisten sykevälivaihtelumittausten avulla on kuitenkin havaittu, että isolla osalla työikäisistä ihmisistä näin ei tapahdu. Sympaattinen stressireaktio ei rauhoitu, vaan se seuraa myös yön tunneille, joten ei mikään ihme, että niin monella on haasteita unen laadun, unettomuuden ja päiväväsymyksen kanssa.
Hektisen työssäolokauden jälkeen kehomieli kaipaa kipeästi päästä vapaalle, irtautumaan stressistä. Miten se sitten voisi tapahtua? Itse ajattelen, että jokaisella meistä on omat tapamme ”relata”. Tärkeää tässä rentoutumisessa on nimenomaan se, että päästämme vagushermommekin lomalle.
Vagus- eli kiertäjähermo on parasympaattisen hermostomme tärkein osa, joka vastaa tärkeiden elinten, kuten sydämen, rauhoittumisesta. Vagushermon aktiivisuus on myös läheisesti yhteydessä hyvin toimivan ruoansulatusjärjestelmän ja immuunijärjestelmän sekä tasapainoisen hengityksen kanssa.
Mitkä ovat sinun tapasi päästää vagushermo lomalle?
Periaatteessa helpoin tapa saada elimistö parasympaattiseen rauhoittumisen tilaan on niinkin yksinkertainen kuin omaan hengitykseen keskittyminen. Jos tätä ei ole koskaan kokeillut, saattaa se olla aluksi hieman haasteellista. Hengityksen kuuntelu vaatii pienen pysähtymisen hetken itsensä äärelle, mutta hengitystä voi kuunnella myös tehdessään jotakin muuta, esimerkiksi venytellessä tai vaikkapa ruokaa laittaessa.
Kokeile tätä harjoitusta:
- Asetu selinmakuulle polvet koukussa ja jalkapohjat alustalla. Voit halutessasi pitää käsiä vatsan päällä, navan seudulla.
- Kuuntele aluksi hengitystäsi juuri niin kuin se sillä hetkellä tapahtuu. Mitä voit havaita oman hengityksesi rytmistä ja nopeudesta – mitä se kertoo sinulle tämänhetkisestä olotilastasi? Missä kaikkialla huomaat hengitysliikkeen? Hengitys voi kertoa stressireaktiosta, tällöin hengitys on usein nopeaa, pinnallista, ja sisäänhengitys on paljon korostuneempi kuin uloshengitys. Lisäksi uloshengityksen jälkeinen tauko voi puuttua kokonaan.
- Hengitä nenän kautta sisään, ja anna sisäänhengityksen aikana ilman virrata alas vatsanpohjaan saakka, tällöin vatsa hieman kohoaa ja saatat myös huomata rintakehän hieman laajenevan. Kun uloshengitys (nenän tai suun kautta) alkaa, salli kehosi laskeutua alustaa vasten samalla, kun ilma virtaa omalla painollaan kehosta ulos. Mitä useamman hengityssyklin teet tällä tavoin, alat huomata, että uloshengityksen jälkeinen tauko pitenee aivan itsestään. Ei ole mitään kiirettä hengittää sisään, mikä on hengityksessä aktiivisempi vaihe.
- Kun hengittelet muutaman minuutin tällä tavalla, pystyt pelkästään jo hengityksen avulla aktivoimaan vagushermon rauhoittavat vaikutukset kehossasi, mielessäsi ja tunnetasolla. Pelkästään hengittämällä näin, sinulla on mahdollisuus lopettaa kiireen tunne tästä hetkestä.
Tässä vielä muutamia kysymyksiä sinulle:
- Jos rauhoittuminen on sinulle tärkeää, niin minkä vuoksi? Mitä haluat sillä saavuttaa?
- Millaisia keinoja sinulla jo on itsesi ja kehosi rauhoittamiseen?
- Millaisista keinoista olet kiinnostunut, mutta et jostakin syystä ole vielä voinut niitä kokeilla?
- Mitä uutta olisit valmis kokeilemaan, jo tänään?
