Tarkkaile
Onko luonto todellakin meidän suurin opettaja, kaikista viisain puutarhaoppaamme ? Mitä jos kaikki maisemat, puutarhapihat ja villiluonto olisivatkin yhdessä kuin valtava avoin oppikirja, jota voisimme oppia lukemaan nimenomaan tähyilemällä kaikin aistein. Ekologinen puutarha on vuorovaikutteinen, ihmisen ja ympäristön välinen sopuisa, keveä tanssi, jossa tarkkailun avulla avautuvien näkökulmien kautta voimme löytää eri elementtien väliset ihmeelliset yhteydet. Puutarhamme voisivatkin olla enemmin tähän ympäristötarkkailuun perustuvia kuin suoranaisesti ihmistyöhän tai ulkopuoliseen tehokkaaseen, uusiutumattomaan energiaan perustuvia. Onko kiire ja kaikenmoiset virikkeet vähentäneet kykyämme tarkkailla ympäristöämme ja ymmärtää sen lainalaisuuksia ? Näkisin, että hidastaminen on ekologisen, kestävän puutarhan vahvin perusta, jota ilman puutarha ei voi olla kauaskantoinen.
Hidastamalla ja pysähtymällä myös puutarhassamme ilmenevien sudenkuoppien äärelle voimme löytää niistä suuren ratkaisun mahdollisuuden. Voin nähdä, kuinka ongelmassa piilee luovuuden herättämisen siemen. Hätiköimättä avaan sielunsilmän näkemään nämä haasteelliset arvoitukset mahdollisuutena. Etsintäkuulutan ratkaisut luonnosta löytyväksi.
Tarkkailen puutarhaani myös omien olettamusteni kautta, pysähtyen myös niiden äärelle. Yritän kaiken puuhastelun keskellä kyseenalaistaa aiemmin oppimani, sillä kenties kaikkea ei olekaan totuudeksi puutarhakirjoihinkaan kirjoitettu. Hätiköity luokittelu esimerkiksi öttiäisten suhteen hyödylliseen tai tuhoissaan, voi estää minua ymmärtämästä niiden välisen tasapainon tärkeyttä ja sitä, että kaikilla heillä on paikkansa. Tahdon rohkaista sinuakin kyseenalaistamaan lempeydellä.
Ympäristöystävällisen puutarhan ylläpidossa pyrin siis välttämään hätiköityjä liikkeitä, mielivaltaisia tarkkailematta tehtyjä päätöksiä. Kun muutimme Herttatuvalla, katsoin heti kaikkia puita ja pensaita omasta hyötynäkökulmasta ” mitä se tuo puu suoranaisesti minua hyödyttää ?” . Olin kuulkaa kaatamassa vanhaa, kookosta kuusamapensastakin sekä terijoensalavaa alta aikayksikön, kunnes minä pysähdyin. Onneksi pysähdyin ja kykenin näkemään mm. kaikki linnut, jotka viihtyivät tuossa kuusamassa. Linnut, jotka tuovat pihalle tasapainoa syöden ottiäisiä ja lannoittaen pihamaata, linnut, joidenka elämää on niin kiehtovaa tarkkailla, linnut jotka laulavat mitä upeimmilla lurituksilla – he saivat pitää puunsa. Suurempi kuva näin jälleen sydämeni nähtäväksi laskettiin. Vaikkei tuolla kuusamalla olekaan suoranaista hyötyä minulle, siis siten, että saisin itse korjattua siitä vaikka satoa syötäväksi, niin suuremmassa mittakaavassa toki näin on. Kokonaisuus on aina suurempi kuin puutarhani osien summa.
Pikku hiljaa halutessaan jokainen oppii lukemaan puutarhaansa, kaikkea elollista. Missä kaivataan kenties lisää ravinteita, missä PH:n nostamista ? Mitä maankamaran tuoksu kertoo meille sen laadusta, miltä se tuntuu lempeästi nyrkkiin puristetuna ? Missä puussa viihtyvät linnut, keltasirkut ja sinitiaiset ? Mihin aikaan kimalaiset tulevat ja kuinka voin tukea heidän suurta pölytystehtäväänsä ? Onko täällä perhosia ja missä he viihtyvät ? Mikä kasvi pitää minkäkin kasvien seurasta ? Mitä on jäte, vai onko sitä yleensäkään luonnossa olemassa siinä määritelmässä ? Huolellinen havainnointi ja sitä kautta harkiten tehdyt puutarhatyöt saavat aikaan ihania toivottuja tuloksia ja mahdollistavat puutarhani eri osien tukemisen parhaalla mahdollisella tavalla. Havainnointi antaa tilaa puutarhan elää ja muuttua koko ajan.
