Toivon, että teet alkaneena vuonna virheitä. Toivon, että minä teen virheitä. Paljon virheitä. Todennäköisesti vanhoja virheitä, ja toivottavasti myös uusia. Hölmöjä virheitä ja hassuja virheitä.
Se että teet virheitä, on tärkeää. Se kertoo, että kokeilet uusia asioita ja yrität uutta. Otat haparoivia askeleita jossakin, jota et vielä osaa. Elät, opit, asetat itsesi epämukavuuteen ja haavoittuvuuteen. Toivon myös, että uskallat kuunnella sisäistä ääntäsi tietäen, milloin joku turhan suuri moka on vältettävissä sillä, että hidastat tai vaihdat suuntaa. Ja vielä enemmän toivon, että uskallat aloittaa uutta, tehdä toisin ja hypätä uuteen silloin kun sen aika on. Ja virhe – onnistuminen – kerrallaan kasvat itsenäsi, luot yhä tietoisemmin omaa elämääsi ja muutat maailmaa paremmaksi.
Ihminen unohtaa aika helposti, että myös tekemättä tai kokeilematta jättäminen on valinta. Valinta jolla voi olla valtavat seuraukset. “Vaikealta tuntuu. En lähtis kokeilemaan”, kiteyttää Saku Tuominen puheessaan meitä usein turhaan vaivaavan pidättäytymisen asenteen. Millä elämän osa-alueilla voisit pidättäytyä vähemmän ja kokeilla, heittäytyä, innostua enemmän? Kuunteletko lapsiasi tai ystäviäsi oikeasti? Kysytkö puolisoltasi aidosti kiinnostuneena, mitä hänelle kuuluu? Kiitätkö työkaveriasi? Annatko itsellesi armoa, myötätuntoa ja kannustusta silloin, kun pelottaa?
Lopulta vain teot ratkaisevat millaisen maailman me yhdessä luomme. Siksi toivon, että teemme alkaneena vuonna valtavan määrän ihmeellisiä virheitä, kauniita virheitä, huikeita virheitä. Toivon, että uskallamme yhdessä aloittaa uutta, astua tuntemattomaan, erehtyä ja antaa anteeksi. Toivon, että opimme antamaan virheemme anteeksi nopeammin. Itselle ja toisille.
Professori Carol Dweck on tutkinut miksi saman lahjakkuuden omaavista toinen saavuttaa oman potentiaalinsa ja toinen ei. Hän on erottanut kaksi erilaista ajattelumallia: suoriutumisorienteisen tai kasvurienteisen. Opittu ajattelumalli vaikuttaa ihmisen suhtautumiseen erilaisiin tehtäviin ja haasteisiin, ja sitä kautta oman potentiaalin saavuttamiseen.
Suoriutumisorienteinen ajattelumalli puskee meitä alisuoriutumiseen ja virheettömyyden tavoitteluun. Siihen, että näyttäisimme ulospäin mahdollisimman hyviltä ja menestyneiltä. Suoritukset ovat oman älykkyyden ja lahjakkuuden osoittamista ja oman maineen vahvistamista. Epäonnistuminen on pelottavaa, koska se hajottaa kuoren ja tuntuu paljastavan sisäisen epäonnistujan. Sisäinen puhe on armotonta ja kovaa.
Kasvuorienteinen malli auttaa ihmisiä kukoistamaan. Se kannustaa kokeilemaan uutta. Ydinkysymys ei ole, olenko nyt älykäs tai lahjakas asiassa x, vaan miten voisin kehittää itseäni ja kasvaa lisää. On turvallista epäonnistua. On turvallista kokeilla. Olen arvokas, ehjä itsenäni. Kehityn, tutkin ja kasvan tietäen, että olen samanaikaisesti jo valmis, hyvä ja arvokas. Minun ei tarvitse olla muuta kuin olen. Minä riitän. Ja ehkäpä onnekkainta on, että voimme jokainen kannustaa itseämme ja toisiamme kasvuorienteiseen suuntaan – lempeämmäksi kasvussamme.
Alä siis turhaan pelkää virheitä. Elämän jäljet tekevät sinusta kauniin. Ei haittaa, jos asiat eivät mene mielesi mukaan ja täydellisesti. Elämä on aina sotkuista. Rakkaus, vanhemmuus, työ ja vapaa-aika on sotkuista.
Olkoon alkava vuosi villi, värikäs ja sopivasti sotkuinen! Jokainen on vuorollaan rähmällään, polvet ruvella ja virheistä väsyneenä. Toivon, että minä yhä useammin huomaisin antaa käteni ja auttaa kaverin takaisin tielle. Toivon, että katseeni on kiltti itselleni ja muille. Toivon, että kasvan näkemään mahdollisuudet jokaisessa tilanteessa – niissäkin, jotka aluksi tuntuvat emämunauksilta.
*** Henriika
