Monet puutarhasta ja pihatöistä innostuneet ovat jo kovalla innolla lukemassa siemenluetteloita ja tilaamassa siemeniä. Hyötykasviyhdistyksen uusi siemenluettelo ilmestyi tammikuun puolivälissä ja siitä lähtien kasvun mahdin voi suorastaan tuntea jo kehossaankin. Samaisen yhdistyksen Alku & Juuri –myymälässä Helsingissä siemenpussit vaihtavat omistajaa ja into on käsin kosketeltavaa. Valo on voittanut ja kevättä on monen kotiviljelijän rinnassa.
Siinä missä hyötykasvien viljelijä hypistelee siemenluetteloitaan, hortoilija kokkaa pakastintaan tyhjäksi viime kauden villivihanneksista. Kuivattuja villiyrttejä päätyy myös niin ruokaan kuin juomaankin. Jokainen uusi, eilistä pitempi päivä vie minua kohti vuodenkierron ihaninta aikaa. Ei ole kevään voittanutta: valo ja kaikkien aistien ilot ovat enää vajaan parin kuukauden päässä. Sisäelämä takan ääressä muuttuu ulkoilmaelämäksi, jonka kokonaisvaltainen tervehdyttävä vaikutus on aivan konkreettinen.
On hurmaavaa seurata joka päivä pienten taimien heräämistä ikkunalaudoilla. Kasvun ihme on kaunista ja herkistävää katsottavaa. Omassa kehossa ja mielessäkin tapahtuu energian ihme. Valo saa aivot terävöitymään ja hormonit hyrräämään. Kevät on siis myös aistillisuuden aikaa. Takkatulen ääressä horrostanut keho kaipaa nyt toimintaa ja kosketusta.
Siemenluettelon selailua
Olen perinyt isoisältäni tavan tutkia perinteistä almanakkaa. Ostan aina loppuvuodesta seuraavan vuoden almanakan ja seuraan niin päivien pitenemistä kuin kuun vaiheitakin. Tänään päivä on jo jättiharppauksen pitempi kuin jouluna. Ja valon vauhti sen kun kiihtyy.
Minäkin selaan siemenluetteloita. Rakastan viljelyä ja siementen multaan panemista. Vähintäänkin lehtikaalia, punajuuria, portulakkaa, porkkanoita ja kesäkurpitsoita kasvatamme vuosittain. Mutta suuremman arvon annan pihassamme rehottaville voikukille, siankärsämöille, nokkosille ja vuohenputkille. Ne pitävät minut virkeänä, terveenä ja toimintakykyisenä, ja maistuvat herkulliselta.
Villivihanneksista virtaa
Paradoksaalista on, että valtaosa maailmamme väestöstä voisi paremmin, jos entistä useampi innostuisi näistä takapihan superfoodeista. Jos kesäkurpitsan, porkkanan ja lihan tai kalan lisäksi ruokalautaselle päätyisi myös voikukkaa, vuohenputkea, nokkosta ja vesiheinää. Ja jos teemukissa hautuisi suolistoa hellivää niin närästystä kuin muitakin vatsavaivoja hoitavaa siankärsämöteetä. Näillä kotimaisilla superfoodeilla rikastettuna lautasmallin mukainen syöminen saisi ihan uudet ulottuvuudet.
Kun kasvi valitsee itse oman kasvupaikkansa, rehottaa siinä ilman kanankakkoja, apulantaa tai hevosenlantaa, ja ponnahtaa esiin jopa asfaltin alta, se on takuulla turbovahva ja elinvoimainen. Mielestäni tämän villin selviytyjän voimaa, antioksidantteja, vitaaliaineita, vitamiineja ja kivennäisaineita meidän stressin ja sairauksien kourissa elävien ihmisten kannattaisi ehdottomasti hyödyntää. Villivihannekset eivät syömällä eivätkä keräämällä lopu. Ne ovat ilmaista ja ravinnetiheää laaturuokaa, jota on tarjolla varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn. Villivihanneksista kokkaamalla maailmallakin ansaitaan Michelin-tähtiä ravintoloihin.
Terveystoimittajana kannustan kokeilemaan mitä oma keho sanoo tästä luonnon omasta superruuasta. Jo pienikin muutos omassa ruokavaliossa villimpien kasvien suuntaan lisää energiaa ja hyvinvointia. Villin selviytyjäkasvin voima alkaa vaikuttaa meissäkin.
Kun villivihanneksia alkaa hyödyntää omassa ruokavaliossaan, asenne luontoakin kohtaan usein muuttuu. Luonnosta tulee vihannestori, jota ei tee mieli tärvätä. Luontoa alkaa kunnioittaa ja arvostaa. Ja mikä parasta: luonto maksaa sen takaisin hoivaamalla, rauhoittamalla, elvyttämällä ja parantamalla.
