Aika nopeutuu ja sen luonne muuttuu, se kondensoituu. Mielestäni olen hyvinkin spesialisti ajan suhteen, mutta viime aikoina olen huomannut, että olen enemmän tai vähemmän pulassa oman ajankäyttöni kanssa. Elämällä yksi hetki kerrallaan ja keskittymällä vain yhteen asiaan olen saanut ajan riittämään. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että vaikka miten yrittää mennä hetkessä, niin tuntuu kuin olisi juoksumatolla, jossa joku säätää vauhtinappulaa koko ajan nopeammalle ja nopeammalle. Miten tässä nyt on parasta säätää askeliaan ajanmatolla, joka näyttää lähtevän alta pois koko ajan!
Nopeutuvan ajan myötä synkronismi kiihtyy, siis kaikenlaista suunnittelematonta, mutta ihanaa ja tärkeää tekemistä tulee vastaan. Kuten ystävä aamulenkillä koiran kanssa ja lenkistä tulee pidempi kuin olisi ollut aikaa juuri tänään. Puhelu, joka vie uuden huikean idean kehittelyn pariin. Päivän aikataulut lähtevät jälleen elämään omaa, uutta rataa. Jotain on jätettävä pois ja se siirtyy jonnekin tulevaisuuteen. Tätä tapahtuu toistuvasti, joka päivä ja stressi tekemättömistä töistä kasaantuu.
Meillä on Tampereella upea uusi jooga koulu, Ong Namo. Jooga Healing tunnilla teimme harjoituksia, joissa pyrittiin keskittymään hengitykseen ja mantraan, haastavassa asennossa, usean minuutin ajan. Tarkoituksena olla määrittelemättä miltä tuntuu, ja näin päästä kivun tunteesta. Samalla voi löytää uudenlaiset energia väylät kehossa, keskittyneen mielenhallinnan ja herkistyvän intuition kanavan.
Siinä sitten venytin kehoa äärilleen, vaikkakin ihan yksinkertaisessa asennossa. Ajatukset ja pää pistivät hanttiin, mitä ihmettä minä täällä teen, olisin voinut mennä johonkin helpommalle tunnille! Joka paikkaan koskee. Tämä on niin vaikeaa ja kamalaa! Ohjaaja kehottaa keskittymään hengitykseen, ja olemaan määrittelemättä miltä kehossa tuntuu. Pikkuhiljaa kipu hellittää, jokin vapautuu niin kehossa kuin ajatuksissa, mieli hiljenee. Tunnin jälkeen jokin uusi, rauhan ja olemisentila on syntynyt. Wau.
Sydän on koko viikon avoin ja ymmärtäväinen. Haastavissa tilanteissa löydän kärsivällisyyttä ja hyväksyntää.
Rakkaudellinen tunne on ihana. Harjoitus toi esiin asian, jonka olin jo kauan aikaa sitten oppinut, mutta unohtanut. Hyväksymällä tunteet, asiat ja ihmiset kuten ne ovat, määrittelemättä mitään hyväksi tai pahaksi, kivuksi tai kamalaksi, vien haasteelta voimat. Pidän energian itsessäni koossa ja hallinnoin mielen jäkätystä entistä paremmin.
Oivalsin olla määrittelemättä myös aikaa. Aika on aikaa. Sitä ei tarvitse sanoa kiireeksi tai stressaavaksi. Sitä ei tarvitse määritellä mitenkään. Tässä tilassa tuntuu, että mielen ja sydämen välinen yhteys alkaa toimia uudella tavalla. Rauhallinen mieli ja intuitiivinen sydämen tieto toimivat uudenlaisella taajuudella. Entistä helpompi on antaa intuition johdattaa ja mieli ei enää ylikirjoita sisäisentiedon viestejä. Intuitio on tärkein ja paras opastaja, nyt sille voi antaa entistä enemmän tilaa. Näin pääsee säätymään omaan, luonnolliseen ajan rytmiin.
Kun määrittelee jonkin asian negatiiviseksi, se alkaa tuntua siltä ja siitä tulee inhottavaa. Kun ei määrittele mitenkään, kaikki toimii sujuvasti. Kaikki mitä vastustaa tai määrittelee, se kasvaa vain isommaksi. Seuraavaksi kasvaa asiaan liittyvä tunne suuremmaksi ja kierre on valmis. Energiaa kuluu näin paljon hukkaan, kun sen voisi kohdistaa johonkin positiiviseen. Liikenteessä kiilaajaan voi suhtautua ajatuksella, että tuo tuli sitten tuohon ja sen jälkeen asian voi jättää pois mielestään.
Voidakseen säätyä uudistuvan ajan aalloille, on aika tarkistaa sitä, mihin energiansa käyttää. Jostakin on irrotettava otteensa, että uusi tietoisuus saa tilaa kasvaa. Itse olen päättänyt irtautua määrittelemisestä. Aika on, ihmiset ovat ja elämän on. Luonnollisessa omassa rytmissä, omaan tahtiin, kaikki soljuu sujuvasti.
