Keskiviikkokolumni: Tykitystä vai hiljentymistä?


”Miksi valita, jos voi saada molemmat?”

Hidastaminen, ja sen serkku kohtuullistaminen, ovat karkeasti väärinymmärrettyjä julkisessa keskustelussa. Siksi päätin kertoa miten asiat oikeasti ovat. Olenhan konsultti.

Kyse ei ole laiskuudesta tai periksi antamisesta. Tai modernista tavasta osoittaa sellaista varallisuutta, että se poistaa tarpeen välittää työn asettamista haasteista ja venytetyistä tavoitteista. Näitä tulkintoja on kuultu huolestuneilta auktoriteeteilta, ja ne kertovat muutoksen ja vanhojen tarinoiden kyseenalaistamisen vaikeudesta.

Kyseenalaistamisen tarkoitus on itse kunkin oman elämäntarkoituksen ja itselle ominaisen elämänrytmin löytäminen. Perustavanlaatuinen oikeus. Vaikka tämänhän sinä jo varmaan tiedätkin, tuskin muuten olisit täällä.

Itse olen lähtenyt liikkeelle tilan tekemistä. Teen tilaa ilolle tulla.

Jokaisella meillä on oma käsitys onnesta ja sen avaimista. Terveys, rakkaus, menestys, tasapaino ja mielenrauha. Kyllä. Mutta miten sinne päästään ja mistä tiedämme olevamme perillä? Kriittisen tärkeitä kysymyksiä näinä omnipotenssin aikoina. On oltava hereillä, ettei aja ohi määränpäästään.

Haluamme jotain ja toimimme sen mukaisesti. Kirkastamme tavoitteen ja kuvittelemme miten sinne päästään. Vaikeuksien kautta voittoon. Mind over matter.

Ihmisen mieli on hieno kapine. Sillä voi tehdä ihmeitä ja täyttää pienen pään. Särkyyn asti. Ja kun oikein tsempataan, täyttyy myös kalenteri. Ja alkaa ahdistaa. Ja taas pitää miettiä.

Tai sitten ei.

Voi myös vähentää miettimistä ja hiljentyä oikeasti. Olla armollinen itselle ja muille. Nyt ja tässä. Kunnes ruokahalu kasvaa ja haluaa taas enemmän. Enemmän tässä. Enemmän valistunut. Ehkä voisin tavata Tollen? Sen joka kirjoitti Läsnäolon voimasta. Ehkä sitten olisin enemmän tai ainakin coolimmin vähemmän?

Ihmisen luonto on sellainen. Kierrämme sykleissä kiihdyttäen ja hidastaen. Innostuen, pettyen ja oppien.

Huomaan eläväni mielenkiintoista aikaa. Määrittelen itseäni uudelleen miehenä ja ihmisenä. Kuka olen, mistä tulen onnelliseksi ja mikä on sen hinta? Tämä vuoden kuluttua viisikymppinen mies haluaa elää hyvin. Nyt ja jatkossa. Siksi olen alkanut miettiä.

”Miten luon ja suuntaan energiani?”

Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta, mutta kiitos Eckhart Tolle ja Anthony Robbins, kun näytätte polkuja! Draivia ja hiljentymistä, molempia tarvitaan, sillä vaikka valinta on elämän veistoksen taltta, sitäkin tulee käyttää harkiten. Joskus oikea valinta on … molemmat.

-Jukka-

PS. Eckhartiin ja Tonyyn voi tutustua esimerkiksi näistä linkeistä. Ja tiedoksi; en aio hankkia headset-mikrofonia, enkä beessiä slipoveria. Keksin jotain ihan muuta.
Olen myös tietoinen, ettei kaikkien ole helppoa mieltää Anthony Robbinsin tien yhteyttä hidastamiseen. Tavoitteellisuutta, motivoituneisuutta ja energisyyttä voidaan kuitenkin hyödyntää eri tavoin. Näin sen näen.

Jukka Suuniityn lisäksi keskiviikkokolumnisteina vuorottelevat Hidasta elämää -sivuston toinen perustaja Sanna Wikström, sielunhoidon opettaja Miia Leinonen sekä “kanssaetsijä” ja johtajuusvalmentaja Mikko Paloranta.