Koetko olevasi erityisen herkkä ihminen? Nautitko enemmän hiljaisesta koti-illasta ihanan kirjan kanssa tai musiikkia kuunnellen, kuin meluisasta baari-illasta ja yleisötapahtumissa käymisestä? Tarvitsetko runsaasti lepoa ja omaa rauhallista aikaa tasapainottuaksesi arjen kiireistä? Vai oletko unohtanut itsesi ja omistautunut toisten palvelemiselle jopa siinä määrin, että oma jaksamisesi ja pinnasi on koetuksella?
Sanottiinko Sinua lapsena liian herkäksi, ujoksi tai ylireagoivaksi ja käskettiin reipastua? Koitko ettet ollut aivan vanhempien ja ympäristön normin mukainen? Tunsitko nahoissasi kulttuurin odotukset aktiivisesta ja väsymättömästä suorittajasta? Ehkä olitkin sellainen, koska se oli jotakin mitä ympäristö odotti ja arvosti? Ehkä kehitit suojakuoret herkän sisimpäsi ympärille ja luulit ettei mikään tunnu missään? Mutta oliko se sitä mitä todella olet?
Herkkyys on aliarvostettu ominaisuus
Näen usein ihania herkkiä ihmisiä, jotka eivät tunnista omaa ainutlaatuisuuttaan ja arvoaan, vaan ovat oppineet pitämään herkkyyttään vikana, puutteena ja jopa häpeänä. Se tuntuu surulliselta, enkä aina itsekään ole osannut arvostaa herkkyyttäni.
Herkkyys on aliarvostettu ominaisuus. Erityisen herkkiä ihmisiä (engl. highly sensitive person) on arvioitu olevan noin 20% ihmisistä. Sama jakauma löytyy myös ainakin yli 100 eläinlajin parista eli kyse on maapallon elämän järjestäytymisestä viisaaksi kokonaisuudeksi. Ihmisten kohdalla epäilen, että luku saattaa olla kasvava ja nykyajan lapsista osuus voi olla suurempi. Tarkoitan hermojärjestelmän tasolla synnynnäisesti ilmenevää herkkyyttä. Hermojärjestelmämme reagoi herkemmin ärsykkeisiin ja aivomme prosessoivat tietoa syvemmin. Se ei ole vika eikä vamma, vaan ominaisuus, jota ihmiskunta tarvitsee yhtä lailla kuin kovanahkaisempiakin tyyppejä.
Herkkyys ilmenee yksilöllisesti, toisen herkkyys tuntuu monella tavalla ja toisen ehkä vain yhdessä tai kahdessa asiassa. Lisäksi joukossamme on myös monia “piiloherkkiä”, jotka ovat opetelleet suojaamaan tunteensa ja sisimpänsä niin hyvin, etteivät itsekään enää tiedä olevansa todellisuudessa herkkiä.
Herkkyys on lahja ja haaste
Toisinaan on helppo rakastaa herkkyyttään. Kun mielikuvitus lentää, luovuus kukkii ja ympäröivä kauneus sykähdyttää. Syvällinen keskustelu ystävän kanssa, herkkä hetki rakkaan sylissä tai sisintä koskettava taide-elämys. Herkkyys on suuri lahja, kun ihanat asiat voi kokea niin syvästi!
Herkkyydessä on myös rasittavia puolia. Saatat kysyä itseltäsi esimerkiksi: Miksen jaksa tehdä pitkää päivää niin kuin muut? Miksi koen toistenkin tunteet kuin omani? Miksi nukun huonosti jännittävien tapahtumien aikaan? Miksen kestä ihmisjoukkoja, väittelyitä ja kiirettä niin kuin muut? Vastauksena voi olla hermojärjestelmäsi erityinen herkkyys, etkä ole yksin, meitä on viidesosa kaikista.
Herkkyys vaatii erityishuomiota, että se pääsee kukoistamaan. Mm. intuitio, empatiakyky, luovuus ja tarkka havainnointikyky liittyvät usein herkkyyteen. Herkkyyden hedelmät jäävät vakan alle, jos ihminen on stressin musertama tai kiireen kuristama. Tämä äreä ja väsynyt henkilö ei tosiaankaan vaikuta lahjalta ihmiskunnalle ja hänen omakin itsetuntonsa voi olla maassa.
Herkkyys tarvitsee huolenpitoa ja arvostusta
Iän ja ajan myötä moni meistä löytää itsensä uudestaan, syvemmin ja aidommin. Aikuisuuden ja vapaiden valintojen myötä mahdolliset tunteiden suojakuoretkin voivat vähitellen pudota. Sisältä kuoriutuva herkkä ihminen tarvitsee erityistä huolenpitoa, arvostusta ja itsetuntemusta. Missä menevät rajani? Mikä vahvistaa minua ja mikä heikentää? Miten järjestän arkeni siten, että todelliset lahjani pääsevät esille? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä kaikille, mutta varsinkin erityisen herkälle ihmiselle.
Rakastatko Sinä herkkyyttäsi? Haluaisitko rakastaa enemmän? Aloita nyt.
Katso Helin tulevat koulutukset ja kirja ”Herkkyyden voima – opas omannäköiseen elämään” tästä.
